Performance of passive versus active fund management : Empirical analysis on the characteristics of passive and active exchange-traded funds on US markets

Abstract

The rise in popularity of passive investing and exchange-traded funds has spawned a swath of studies with the goal of finding out whether the active fund management has a future in the age of index funds and ever lowering expense ratios. This warrants the question whether the active funds can perform better ceteris paribus, and whether they have something unique that can explain their better performance compared to passive funds. In this paper, we empirically analyze how different fund characteristics such as expense ratio, size and age affect its performance, and that whether active fund management can be said to perform better. In line with prior studies, in this study the expense ratio is shown to be the most significant factor in the performance puzzle, with the relation being consistently negative across the board but more sensitive to changes among passive funds. Diseconomies of scale are observed among passive funds, with the results being insignificant for active funds. It is also found that older funds tend to perform better, possibly displaying a learn-on- the-job effect. Finally, the results suggest that the difference in abnormal returns is insignificant between an active and a passive fund when they have otherwise similar characteristics and accounted for interaction terms. This suggests that the fund style is unlikely to have predictive power on future performance that is not explainable via other characteristics.

Passiivisen sijoittamisen ja pörssinoteerattujen rahastojen suosion kasvu on johtanut lukuisiin tutkimuksiin tavoitteinaan selvittää onko aktiivisella rahastonhoidolla tulevaisuutta näin indeksirahastojen ja alati laskevien juoksevien kulujen aikakaudella. Tästä johtuen on aihetta kysyä voivatko aktiiviset rahastot suoriutua passiivisia paremmin ceteris paribus, ja että onko niillä jotakin ominaista joka selittäisi niiden paremman suorituskyvyn verrattaessa passiivisiin rahastoihin. Tässä tutkimuksessa tutkitaan empiirisesti miten erilaiset rahaston ominaisuudet kuten juoksevat kulut, koko tai ikä vaikuttavat sen suorituskykyyn, ja sitä voidaanko aktiivisen rahastonhoidon sanoa suoriutuvan paremmin. Linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa, tässä tutkimuksessa rahaston juoksevat kulut osoittautuivat yhdeksi merkittävimmistä tekijöistä selittämään sen suorituskykyä. Suhde juoksevien kulujen ja rahaston suorituskyvyn välillä oli kauttaaltaan negatiivinen, ja se negatiivinen vaikutus oli voimakkaampi passiivisten rahastojen kohdalla. Passiivisten rahastojen kohdalla havaittiin mittakaavahaittoja, tulosten ollessa epämerkitseviä aktiivisten rahastojen kohdalla. Lisäksi tulokset myös osoittavat vanhempien rahastojen pärjäävän yleensä paremmin, viitaten siihen että rahastojen ja niiden hoitajien taidot paranevat ajan kuluessa. Lopuksi, tulosten mukaan ero poikkeavissa tuotoissa muilta ominaisuuksiltaan samanlaisten aktiivisten ja passiivisten rahastojen välillä on merkityksetön kun muuttujien vuorovaikutukset otetaan huomioon. Tämän perusteella rahaston tyyli ei vaikuttaisi olevan selittävä tekijä sen tulevaisuuden tuottoihin, vaan ne olisi selitettävissä muiden ominaisuuksien perusteella.