Kuljettajakoulutuksen opetusmuotojen ja metodien yhteys liikenneturvallisuuteen : Kansallinen kyselytutkimus toisen asteen kolmannen vuoden opiskelijoille

Abstract

Kansallista ajokorttisääntelyä on purettu vuoden 2018 ajokorttilakiuudistuksen yhteydessä ja samalla kuljettajakoulutuksen opetusmuotoja ja -metodeja vapautettiin. Ajokorttilainsäädännön vaikutuksenarvioinnin mukaan uudistuksella ei ollut negatiivisia vaikutuksia liikenneturvallisuuteen. Käytettävien opetusmuotojen ja -metodien yhteyttä liikenneturvallisuuteen ei kuitenkaan ole aikaisemmin tarkasteltu ajokortin myöntämisen jälkeisenä aikana, eikä kuljettajakoulutuksen opetusta ole juuri tutkimuksin tarkasteltu. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda kokonaiskatsaus kuljettajakoulutuksen sääntelystä ja toteutuksesta Suomessa sekä tutkia kuljettajakoulutuksen yhteyttä liikenneturvallisuuteen ja kuljettajien asenteisiin. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti koulutusmetodit, opetusmuodot ja niiden yhteydet kuljettajien riskikäyttäytymiseen ja turvallisuushakuisuuteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko kuljettajakoulutuksen opetusmuodot- ja metodit yhteydessä liikenneturvallisuuteen uusien kuljettajien keskuudessa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyaineistona 16 toisen asteen oppilaitoksen täysi-ikäisiltä oppilailta vuonna 2024. Otoksen koko on 682 henkilöä. Tutkimuksessa analysoitiin tilastomenetelmin kuljettajan liikennesääntöjen- ja käyttäytymisen teoreettisen osaamistason korrelaatiota liikennesääntöjen rikkomiseen, piittaamattomuuden ja opetusmuotojen yhteyttä, kuljettajan asenteiden ja onnettomuuksien yhteyttä sekä opetusmetodien ja turvallisuushakuisuuden yhteyttä. Tutkimustulosten mukaan teoriaopetuksen riittävyyden kokemus oli yhteydessä liikennesääntöjen rikkomiseen, erityisesti silloin, kun oppilaat kokevat opetuksen liian vähäiseksi. Tällöin liikennerikkomustasot olivat korkeammat. Opetusmetodeilla, kuten simulaattori- ja perinteisellä opetuksella, ei ollut merkittävää yhteyttä myöhempään turvallisuushakuisuuteen. Teoriatuntien suoritusmuoto ei merkittävästi vaikuttanut teoriakokeen läpäisyyn tarvittavien yritysten määrään, mutta simulaattoriopetus lisäsi hiukan ajokokeen yrityskertoja verrattuna perinteiseen ajo-opetukseen. Piittaamattomuutta liikenteessä ennustavat opetusmuoto (autokoulu tai opetuslupa) ja osittain ikäpoikkeuslupa. Erityisesti opetusluvalla suoritetut ajo-opetukset osoittivat korkeampia piittaamattomuustasoja. Piittaamattomuuden asenne puolestaan korreloi vaaratilanteisiin joutumisen kanssa, mikä tarkoittaa, että piittaamattomammat kuljettajat kohtaavat liikenteessä enemmän vaaratilanteita. Tutkimustulosten perusteella kuljettajakoulutusjärjestelmää tulisi muuttaa niin, että eri opetusmetodien hyödyt ja haitat huomioitaisiin niiden soveltamisen sääntelyssä. Opetusmuotoja tulisi säännellä liikenneturvallisuusnäkökulmasta. Kuljettajakoulutusjärjestelmää tulee tarkastella systemaattisesti ja pitkäjänteisesti siten, että kehitetään myös kuljettajatutkintoa.

Den kvantitativa studien undersökte sambanden mellan undervisningsformer och metoder för förarutbildning och trafiksäkerhet. Otillräckligheten i teoriundervisningen var kopplad till en ökning av regelöverträdelser och de som undervisades med undervisningstillstånd visade större hänsynslöshet i trafiken. Mängden simulatorträning var relaterad till antalet körprovsförsök. För- och nackdelar med undervisningsmetoder bör regleras utifrån trafiksäkerhet och förarutbildningssystemet bör systematiskt utvecklas med hänsyn till vilken roll förarens kvalifikationer spelar.