Lasten kuulontutkimusten läheteindikaatiot ja -iät erikoissairaanhoidossa
Nummi, Daniela (2024-12-12)
Lasten kuulontutkimusten läheteindikaatiot ja -iät erikoissairaanhoidossa
(12.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501133308
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501133308
Tiivistelmä
Suomen kuulonseulontajärjestelmä on suunniteltu löytämään molemminpuoliset kuntoutusta vaativat kuuloviat mahdollisimman varhain. Suomalainen järjestelmä on harvinaisuus, sillä useimmissa muissa maissa koko lapsuuden kattavia seulontakäytäntöjä ei suosituksista huolimatta ole, minkä vuoksi kuulovikojen diagnosointi sekä kuntoutus viivästyvät. Jotta voidaan ehkäistä kuulovammaisuuden aiheuttamia haittoja, täytyy kuulonseulontajärjestelmän olla oikea-aikainen ja sensitiivinen kuulovikojen löytämiselle.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Suomen nykyisten kuulonseulontakäytäntöjen tehokkuutta selvittämällä erikoissairaanhoidon kuulontutkimuksiin lähetettyjen lasten ikä sekä kuulontutkimusindikaatio ensimmäisessä tutkimusajankohdassa. Tiedoilla voidaan löytää seulontajärjestelmän heikkouksia sekä kehityskohteita.
Tutkimusaineistoksi valittiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) 27.09.2007 – 24.03.2008 syntyneet lapset (n=74), joille tehtiin erikoissairaanhoidon kuulontutkimuksia vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Potilasasiakirjoista kerättiin tiedot ensimmäisen erikoissairaanhoidon tutkimusajankohdan ikä, tulosyy, kuulovian löytyminen ja tutkimusten kokonaislukumäärä. Poikkeavan kuulontutkimustuloksen saaneilta kirjattiin lisäksi tutkimustulokset tarkempaa tarkastelua varten.
Tutkimuksen perusteella eniten erikoissairaanhoidon lähetteitä tehtiin lapsen ollessa noin neljän vuoden iässä ja 41 % kaikista lähetteistä tehtiin kielellisen viiveen vuoksi. Poikkeava tulos kuulonseulonnassa oli kolmanneksi yleisin tutkimusindikaatio (19 %). Tulosten perusteella jatkotutkimusten järjestämisessä oli puutteita sekä viivettä lapsilla, joilla todettiin poikkeavuus kuulonseulonnassa, ja suuri osa kuulovioista todettiin virallisten seulontojen ulkopuolelta.
Kuulonseulontajärjestelmää tulisi tehostaa lapsen 3–5 ikävuosien aikana ja varmistaa kuulon seurannan toteutuminen. Kouluterveydenhuoltoon asti jatkuva kuulonseulontajärjestelmä on tärkeä löytämään etenevät ja myöhemmin syntyvät kuuloviat, mutta sen tehostamista varten tarvitaan lisää vertailukelpoisia tutkimustuloksia.
Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida Suomen nykyisten kuulonseulontakäytäntöjen tehokkuutta selvittämällä erikoissairaanhoidon kuulontutkimuksiin lähetettyjen lasten ikä sekä kuulontutkimusindikaatio ensimmäisessä tutkimusajankohdassa. Tiedoilla voidaan löytää seulontajärjestelmän heikkouksia sekä kehityskohteita.
Tutkimusaineistoksi valittiin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS) 27.09.2007 – 24.03.2008 syntyneet lapset (n=74), joille tehtiin erikoissairaanhoidon kuulontutkimuksia vastasyntyneisyyskauden jälkeen. Potilasasiakirjoista kerättiin tiedot ensimmäisen erikoissairaanhoidon tutkimusajankohdan ikä, tulosyy, kuulovian löytyminen ja tutkimusten kokonaislukumäärä. Poikkeavan kuulontutkimustuloksen saaneilta kirjattiin lisäksi tutkimustulokset tarkempaa tarkastelua varten.
Tutkimuksen perusteella eniten erikoissairaanhoidon lähetteitä tehtiin lapsen ollessa noin neljän vuoden iässä ja 41 % kaikista lähetteistä tehtiin kielellisen viiveen vuoksi. Poikkeava tulos kuulonseulonnassa oli kolmanneksi yleisin tutkimusindikaatio (19 %). Tulosten perusteella jatkotutkimusten järjestämisessä oli puutteita sekä viivettä lapsilla, joilla todettiin poikkeavuus kuulonseulonnassa, ja suuri osa kuulovioista todettiin virallisten seulontojen ulkopuolelta.
Kuulonseulontajärjestelmää tulisi tehostaa lapsen 3–5 ikävuosien aikana ja varmistaa kuulon seurannan toteutuminen. Kouluterveydenhuoltoon asti jatkuva kuulonseulontajärjestelmä on tärkeä löytämään etenevät ja myöhemmin syntyvät kuuloviat, mutta sen tehostamista varten tarvitaan lisää vertailukelpoisia tutkimustuloksia.