Sensorit autonomisissa autoissa
Korkalainen, Joni (2024-12-23)
Sensorit autonomisissa autoissa
(23.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501133124
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501133124
Tiivistelmä
Autonomiset autot kykenevät liikkumaan liikenteessä täysin itsenäisesti pitkälti sensorien ansiosta.
Tutkielmassa perehdytään autonomisiin autoihin, niiden sensoreihin, sensoreiden rooleihin ajotehtävissä sekä autojen kohtaamiin haasteisiin. Tutkielma on suoritettu kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistot ovat pääosin tutkimusartikkeleja ja konferenssijulkaisuja. Täysin autonomista autoa ei ole kehitetty, mutta useimmissa uusissa autoissa esiintyy jonkin tasoista autonomiaa. Auton ajojärjestelmässä on alettu hyödyntää tekoälyn alahaaraa, syväoppimista. Autonomisten autojen uskotaan lisäävän liikenteen turvallisuutta, sillä inhimillisistä ajovirheistä johtuvia liikenneonnettomuuksia ei tapahdu.
Tutkielmassa tarkastellut sensorit ovat valotutka, tutka, ultraäänisensori, maailmanlaajuinen satelliittipaikannusjärjestelmä, inertiaalinen mittausyksikkö sekä kamera eri versioineen. Jokaisella sensorilla on omat vahvuudet, heikkoudet sekä käyttökohteet. Ajotehtävistä suoriutumiseen autonominen auto tarvitsee usean eri sensorin käyttöä. Autonomisessa autossa sensoreiden tuottama data yhdistetään sensorifuusiolla, jolloin yksittäisten sensorien heikkoudet voidaan ehkäistä. Sensorifuusio on autonomisen ajamisen toteuttamiseksi pakollista, sillä mikään yksittäinen sensorityyppi ei suoriudu yksin kaikista ajotehtävistä.
Tutkielmassa perehdytään autonomisiin autoihin, niiden sensoreihin, sensoreiden rooleihin ajotehtävissä sekä autojen kohtaamiin haasteisiin. Tutkielma on suoritettu kirjallisuuskatsauksena, jonka aineistot ovat pääosin tutkimusartikkeleja ja konferenssijulkaisuja. Täysin autonomista autoa ei ole kehitetty, mutta useimmissa uusissa autoissa esiintyy jonkin tasoista autonomiaa. Auton ajojärjestelmässä on alettu hyödyntää tekoälyn alahaaraa, syväoppimista. Autonomisten autojen uskotaan lisäävän liikenteen turvallisuutta, sillä inhimillisistä ajovirheistä johtuvia liikenneonnettomuuksia ei tapahdu.
Tutkielmassa tarkastellut sensorit ovat valotutka, tutka, ultraäänisensori, maailmanlaajuinen satelliittipaikannusjärjestelmä, inertiaalinen mittausyksikkö sekä kamera eri versioineen. Jokaisella sensorilla on omat vahvuudet, heikkoudet sekä käyttökohteet. Ajotehtävistä suoriutumiseen autonominen auto tarvitsee usean eri sensorin käyttöä. Autonomisessa autossa sensoreiden tuottama data yhdistetään sensorifuusiolla, jolloin yksittäisten sensorien heikkoudet voidaan ehkäistä. Sensorifuusio on autonomisen ajamisen toteuttamiseksi pakollista, sillä mikään yksittäinen sensorityyppi ei suoriudu yksin kaikista ajotehtävistä.