Urheilijoiden sosiaaliturvan erityissääntely: yhdenvertaisuuden arviointia

Abstract

Ammattiurheilijoiden sosiaaliturva on ollut pitkään keskustelunaiheena Suomessa, mutta erityisesti koronapandemia nosti aiheen jälleen ajankohtaiseksi. Viime vuosina mediassa on kiinnitetty huomiota urheilijoiden sosiaaliturvan puutteisiin ja kyseenalaistettu sen yhdenvertaisuutta verrattuna muihin tulonsaajaryhmiin. Tämä tutkielma keskittyy yksilöurheilijoiden aseman arviointiin suhteessa joukkueurheilijoihin erityisesti vuoden 2009 voimaantulleen urheilijan tapaturma- ja eläketurvasta annetun lain näkökulmasta. Tarkastelun kohteena ovat myös lain esitöiden antamat tulkinnat sekä tätä edeltäneet säädökset vuosilta 1995, 1998 ja 2000. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida yksilöurheilijan asemaa sosiaaliturvan saajana, tunnistaa heidän tilanteeseensa liittyviä ongelmakohtia ja esittää mahdollisia ratkaisuja yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Tutkimus nojaa lainopilliseen tutkimusmetodiin ja teoreettinen viitekehys yhdistää urheilu- ja sosiaalioikeuden sekä yhdenvertaisuuden näkökulmat perus- ja ihmisoikeuksiin. Tutkielman keskeiset tulokset osoittavat, että urheilijoiden sosiaaliturvan sääntely Suomessa on alusta alkaen painottunut joukkueurheilijoihin, ja yksilöurheilijoiden asema on jäänyt marginaaliseksi. Vuoden 1995 ensimmäisessä asetuksessa yksilöurheilijat jätettiin kokonaan sääntelyn ulkopuolelle, ja myöhemmät lait ovat vain osittain korjanneet tätä epäkohtaa. Vuoden 2009 laki eriytti joukkue- ja yksilöurheilijoiden aseman edelleen, kun yksilöurheilijoiden vakuuttamisvelvollisuus poistettiin. Tämä uudistus asettaa yksilöurheilijat merkittävästi heikompaan asemaan sosiaaliturvan näkökulmasta. Ratkaisuvaihtoehtoina tutkielma ehdottaa joko vuoden 2009 lain merkittävää uudistamista siten, että yksilöurheilijoiden erityisasema otetaan huomioon, tai siirtymistä Ruotsin mallin mukaiseen järjestelmään, jossa urheilijat kuuluvat yleisen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin ilman erillissääntelyä. Tutkielmassa esitetään myös, että lainsäädäntö ja sen uudistusehdotukset tulisi alistaa perustuslakivaliokunnan arvioitaviksi, jotta varmistetaan niiden perusoikeuksia kunnioittava luonne. Urheilijoiden sosiaaliturvan erityissääntely on ollut tarpeen urheilun erityispiirteiden vuoksi, mutta nykyinen järjestelmä ei täytä yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden vaatimuksia. Tutkimus nostaa esiin tarpeen järjestelmän selkeyttämiseen ja urheilijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseen tulevaisuudessa.