Urheilullisen edun tavoittelu taktisella häviöllä
Kajuutti, Kalla (2024-12-22)
Urheilullisen edun tavoittelu taktisella häviöllä
(22.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501132977
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501132977
Tiivistelmä
Urheiluun on jo pitkään liittynyt sääntö- ja muuta kikkailua. Taloudelliseen etuun tähtäävä kilpailumanipulaatio on noussut otsikoihin erilaisten sopupeliskandaalien myötä. Oman kokonaisuutensa kuitenkin muodostaa urheilulliseen etuun tähtäävä kilpailumanipulaatio, esimerkiksi alkulohko-ottelun tahallinen häviäminen helpomman pudotuspelivastustajan saamiseksi. Tutkielmassa pohditaan tahalliseen taktiseen häviämiseen suhtaumista urheilussa ja urheiluoikeudessa. Pohdinta yhdistetään erityisesti reilun pelin periaatteeseen ja siihen liittyvään vaatimukseen parhaansa yrittämisestä. Lisäksi tarkastellaan sitä, tulisiko taktiseen häviämiseen puuttua ja mitä keinoja puuttumiseen olisi käytettävissä. Tutkimuksellinen lähestymistapa on urheiluoikeudelliselle tutkimukselle tyypilliseen tapaan ongelmakeskeinen. Tutkimusongelmiin perehdytään aiheeseen liittyvän oikeuskirjallisuuden, urheilulajien sääntöjen ja toimintaohjeiden sekä ratkaisukäytännön avulla.
Tutkielmassa todetaan taktiseen häviämiseen suhtautumisen vaihtelevan tilanteesta ja urheilulajista riippuen. Välttämättä sitä ei pidetä kovin epäeettisenä, ellei lopputuloksesta ole etukäteen sovittu vastustajan kanssa. Taktisesta häviämisestä voi seurata sanktioita perustuen säännökseen parhaansa yrittämisestä, epäurheilijamaisesta käytöksestä tai urheiluhengen rikkomisesta. Sanktioita ei kuitenkaan usein jaeta esimerkiksi näyttöongelmien vuoksi. Häviöllä tavoiteltava urheilullinen etu voi liittyä muun muassa ottelukaavioon, tulevaan varaustilaisuuteen, tallin etuun tai tasoitusjärjestelmään. Taloudelliseen etuun tähtäävät sopupelit puolestaan liittyvät usein lahjontaan, vedonlyöntiin, rahanpesuun tai rikollisjärjestöjen toimintaan. Taktisesta häviämisestäkin voi koitua monenlaisia haitallisia seuraamuksia, minkä vuoksi siihen puuttuminen voi olla perusteltua. Puuttuminen on mahdollista esimerkiksi koulutuksen ja sääntömuokkausten avulla. Täydellisten sääntöjen laatiminen on kuitenkin haastavaa ja taktisen häviämisen tapauksiin puuttuminen vaikeaa. Toisaalta taktista häviämistä voitaisiinkin ainakin jossain laajuudessa pitää urheiluun kuuluvana sallittuna taktikointikeinona.
Tutkielmassa todetaan taktiseen häviämiseen suhtautumisen vaihtelevan tilanteesta ja urheilulajista riippuen. Välttämättä sitä ei pidetä kovin epäeettisenä, ellei lopputuloksesta ole etukäteen sovittu vastustajan kanssa. Taktisesta häviämisestä voi seurata sanktioita perustuen säännökseen parhaansa yrittämisestä, epäurheilijamaisesta käytöksestä tai urheiluhengen rikkomisesta. Sanktioita ei kuitenkaan usein jaeta esimerkiksi näyttöongelmien vuoksi. Häviöllä tavoiteltava urheilullinen etu voi liittyä muun muassa ottelukaavioon, tulevaan varaustilaisuuteen, tallin etuun tai tasoitusjärjestelmään. Taloudelliseen etuun tähtäävät sopupelit puolestaan liittyvät usein lahjontaan, vedonlyöntiin, rahanpesuun tai rikollisjärjestöjen toimintaan. Taktisesta häviämisestäkin voi koitua monenlaisia haitallisia seuraamuksia, minkä vuoksi siihen puuttuminen voi olla perusteltua. Puuttuminen on mahdollista esimerkiksi koulutuksen ja sääntömuokkausten avulla. Täydellisten sääntöjen laatiminen on kuitenkin haastavaa ja taktisen häviämisen tapauksiin puuttuminen vaikeaa. Toisaalta taktista häviämistä voitaisiinkin ainakin jossain laajuudessa pitää urheiluun kuuluvana sallittuna taktikointikeinona.