Dopingaineiden käytön kriminalisointi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta : Vastuun määräytyminen

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on dopingaineiden käytön kriminalisointi ratsastajan ja hevosen näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on syventyä ratsastajan ja hevosen asemaan ja vastuuseen kansallisen lainsäädännön, Suomen antidopingsäännöstön ja Suomen Ratsastajainliiton (SRL) sääntöjen pohjalta sekä analysoida sääntelyyn liittyviä eroavaisuuksia ja niiden syitä. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen, mitä doping on ja miksi dopingaineiden käyttöä ei ole Suomessa säädetty lain tasolla rangaistavaksi. Tutkimuskohteena ovat erityisesti hevosurheilun erityispiirteet dopingin kohdalla sekä ratsastajan ja taustajoukkojen vastuun määräytymisen edellytykset. Kilparatsastuksessa ratsastaja ja hevonen kilpailevat yhdessä, mikä luo ainutlaatuisen asetelman vastuukysymyksiin: ratsastaja vastaa sekä omasta että hevosensa dopingista, mutta tekojen rangaistavuus määräytyy eri perustein. Tutkielmassa sovelletaan lainopillista menetelmää, analysoiden kysymyksiä voimassa olevan lainsäädännön, erityisesti rikoslain ja eläinten hyvinvoinnista annetun lain, SRL:n sääntöjen, Suomen antidopingsäännöstön ja lainvalmisteluaineistojen perusteella. Lisäksi työssä hyödynnetään vertailevaa näkökulmaa kansallisen lainsäädännön ja lajiliiton sääntöjen erojen tarkastelussa. Vastuun määräytymisen tutkinnassa tukeudun sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin. Tutkimustuloksissa ilmenee, että ratsastajalle asetetaan ensisijainen vastuu omasta ja hevosensa dopingaineiden käytöstä, mutta poikkeustapauksissa rangaistusta voidaan lieventää tahallisuuden ja tuottamuksen puuttuessa. Ratsastajan vastuuta ei kuitenkaan voida siirtää kokonaan taustajoukoille, mikä korostaa ratsastajan velvollisuutta noudattaa tarkasti voimassa olevaa sääntelyä. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään ensinnäkin, että urheilun itsesääntelyjärjestelmän vahva asema dopingrikkomusten kohdalla on perusteltua ja toiseksi, että dopingtestauksen resurssien kohdistaminen pääasiassa huipputasolla kilpaileviin urheilijoihin luo merkittävän valvontatyhjiön, minkä vuoksi dopingrikkomuksia jää helposti havaitsematta. Ratsastajalla on keskeinen vastuu hevosen hyvinvoinnista ja sääntöjen noudattamisesta, mikä korostaa hänen rooliaan dopingin torjunnan ylläpitämisessä.