Robert Nozickin kokemuskone: Kahden todellisuuden teorioista ja niiden luomisesta

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee Robert Nozickin (1938–2002) kokemuskonetta filosofisten teorioiden ja hypoteesien muodostamisen näkökulmasta. Tutkielman varsinainen tutkimuskysymys on se, miten filosofian alalla etenkin utilitarismin ja hedonismin kritiikistään hyvin tunnettu ajatuskoe, kokemuskone, voisi edesauttaa filosofisten teorioiden ja hypoteesien muodostamista. Tutkielmani näkökulma perustuu Sara Kier Präemin ja Asbjørn Steglich-Petersenin artikkeliin ”Philosophical thought experiments as heuristics for theory discovery”, jonka avulla tarkastelen kokemuskonetta käsittelevää kirjallisuutta. Ajatuskokeet voivat tarjota vastaesimerkin, joka voi mahdollistaa jo olemassa olevan teorian kehittämisen ajatuskokeen avulla. Vastaesimerkit voivat puuttua jonkin teorian tai sen osa-alueen riittävyyteen tai välttämättömyyteen. Näitä teorian parantamisia ajatuskokeen avulla Präem ja Steglich-Petersen nimittävät ad hoc -korjauksiksi. Ajatuskokeet voivat myös tarjota valmiin mallin, jota voi hyödyntää muunlaisiin filosofisiin tarkasteluihin etenkin muokkaamalla alkuperäistä ajatuskoetta. Metodologisesti kiinnostavia tapauksia ovat ajatuskokeet, jotka jonkinasteisen säännöllisyyden puitteissa auttavat uusien hypoteesien ja teorioiden muodostamista. Tutkielmassani päädyn siihen johtopäätöksen, että kokemuskone on metodologisesti kiinnostava ajatuskoe, jota on käytetty ja on mahdollista käyttää teorianmuodostuksen apuna. Sitä voi hyödyntää sekä vastaesimerkkinä että mallina teorioiden ja hypoteesien muodostamisessa. Teorian kehittämisestä vastaesimerkin avulla esittelen Fred Feldmanin totuuteen mukautettua asenteellista hedonismia, joka on teoriana vastaus valheellisten nautintojen ongelmaan, jonka tunnetuin esimerkki kokemuskone on. Teorianmuodostukseen kokemuskone tarjoaa myös valmiin mallin, jota voi hyödyntää muunlaisiin filosofisiin tarkasteluihin. Tästä esimerkkinä käsittelen Paul Forresterin artikkelia ”The Desire Machine”. Artikkelissa kokemuskoneen pohjalta muodostetaan uusi ajatuskoe, halukone, jonka avulla haluteoriaa pyritään kehittämään. Paremman teorian tulisi hyväksyä ulkopuolinen standardi, halujen sopivuus, joka osittain määrittäisi sitä, kuinka paljon subjektin tyydyttynyt halu tuottaa hyvinvointia. Sopivat halut voidaan määritellä subjektin todellisista haluista riippumatta. Huomioin tutkielmassani myös sen, että kokemuskoneen uuden kyselytutkimuksiin nojaavan kritiikin myötä kokemuskoneen mallia voi mahdollisesti hyödyntää myös empiiristen kysymysten tarkasteluun.