Yritysvastuudirektiivin tuomat muutokset kansalliseen vahingonkorvaussääntelyyn : Yritysvastuun asettamat toimintarajat yrityksille

Abstract

Yritysten toiminta kansainvälisillä markkinoilla voi olla tuhoisaa ympäristölle, kun kestävän toiminnan sijaan tavoitteena on saada mahdollisimman suuri tuotto. Suurten kansainvälisesti toimivien yritysten on helppo myös ulkoistaa ympäristölle haitallinen toiminta pois yrityksen välittömän toiminnan ulkopuolelle, jotta se itse näyttäisi päällisin puolin vastuulliselta toimijalta. Uuden yritysvastuudirektiivin tavoitteena on asettaa suuret kansainväliset yritykset, joilla on taloudellinen ja tiedollinen mahdollisuus estää, lopettaa ja poistaa ympäristölle haitallisia vaikutuksia, vastuuseen sen toimintaketjussa tapahtuvista haitallisista vaikutuksista.

Tutkielmani tarkoituksena on selventää yritysvastuun kehittymistä EU:ssa ja se sisällön täsmentymistä viime vuosina. Lisäksi tarkoituksenani on avata, miten uusi yritysvastuudirektiivi tulee muuttamaan Suomen vahingonkorvausoikeutta sekä sitä, miten korvausvastuu kohdistuu uuden direktiivin implementoinnin jälkeen. Vastaan tutkimuksessani seuraaviin kysymyksiin: Miten yritysvastuu on kehittynyt EU:ssa? Miten yritysvastuudirektiivi vaikuttaa kansalliseen lainsäädäntöön ja yritysten vastuun kohdentumiseen vahingonkorvausasioissa Suomessa? Sekä miten direktiivin tavoitteet näkyvät ympäristövahinkovastuun sääntelyssä?

Käytän metodina tutkimuksessani lainoppia ja oikeusvertailua. Keskeisinä aineistoina on yritysvastuudirektiivi, johon tutkielmani perustuu, sekä kansallinen sääntely, erityisesti vahingonkorvauslaki ja ympäristövahinkolaki. Näiden lisäksi tärkeinä lähteinä toimii työ- ja elinkeinoministeriön toteuttamat oppaat ja selvitykset koskien yritysvastuuta sekä yritysvastuuta käsittelevä oikeuskirjallisuus.

Tutkimukseni johtopäätös on, että yritysvastuu on käsitteenä täsmentynyt ensin kansainvälisen soft-law:n kautta yksittäisiin kansallisiin lakeihin ja sen myötä osaksi unionin oikeutta, sääntelyn yhtenäistämiseksi. Yritysvastuu ei tarkoita enää pelkästään yrityksen omaa vastuuta sen välittömistä omista toimistaan, vaan vastuu ulotetaan sen koko toimintaketjun laajuudelle. Suomen ympäristövahinkojen korvattavuus on jo nyt ankaralla vastuulla korvattavaa, mutta jatkossa korvausvastuuseen voi joutua myös varsinaisen vahingonaiheuttajan sijasta se yritys, jonka toimintaketjun osana vahingonaiheuttaja toimii. Suomen tulee yritysvastuudirektiiviä implementoidessaan erityisesti painottaa kansallisessa yritysvastuulaissaan yhteistyön merkitystä sekä toimintatapojen muutosta, sillä nämä ovat yritysvastuudirektiivin tavoitteet sen sääntelyn taustalla. Varsinaista yritysvastuudirektiivin tehokkuuden arviointia joudutaan odottamaan siihen asti, että Suomi saa implementointitoimensa päätökseen ja kansallisista lakia päästään soveltamaan. Selvää kuitenkin on, että direktiivin alaan kuuluvat yritykset eivät vastaa sellaisista ympäristövahingoista, joihin heillä ei ole huolellisuusvelvoitteen asiallisella noudattamisellakaan ollut mahdollista vaikuttaa. Korvausvastuu ei siten ole kaikenkattava.