”Minä olen vain yksinkertainen lapsi, enkä ymmärrä, miksi me ihmiset tuhoamme luontoa.” : Lapset ympäristövastuunkantajina Timo Parvelan Ella ja kaverit -teoksissa
Kaukonen, Katariina (2024-12-16)
”Minä olen vain yksinkertainen lapsi, enkä ymmärrä, miksi me ihmiset tuhoamme luontoa.” : Lapset ympäristövastuunkantajina Timo Parvelan Ella ja kaverit -teoksissa
(16.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205080
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205080
Tiivistelmä
Tässä kotimaisen kirjallisuuden pro gradu -tutkielmassa tutkin Timo Parvelan teoksien Ella ja Äf Yksi (2008), Ella ja kaverit menevät metsään (2013) ja Ella ja kaverit hiilijalanjäljillä (2019) lapsipäähenkilöitä ympäristövastuunkantajina. Analysoin tutkimuskohteitteni lapsipäähenkilöiden vastuuta ympäristöstä suhteessa teoksissa esiintyviin aikuisiin sekä ihmisten ja luonnon suhteen esittämistä. Lisäksi pohdin, voivatko tutkimuskohteeni edistää lapsilukijan ekologista lukutaitoa. Näiden lisäksi tarkastelen Ella-teosten tapaa rohkaista lukijaansa aktivismiin ja pohdin sen suhteutumista ympäristövastuuseen.
Teoreettinen viitekehykseni on ekokriittinen ja tutkimukseni kuuluu lastenkirjallisuuden tutkimuksen alaan. Analyysissäni risteävätkin ekokriittinen ote ja lastenkirjallisuuden konventioiden tarkastelu. Läpi tutkielman tarkastelen kohdeteoksiani peilaten niitä Lawrence Buellin ympäristötekstin määritelmiin sekä lastenkirjallisuuden pedagogiseen ulottuvuuteen.
Tutkielmani osoittaa, että tarkastelemissani Ella-teoksissa lapset kantavat ympäristövastuuta harteillaan samalla kun aikuiset toimivat niissä monin eri tavoin ympäristöä vahingoittavasti. Ellan luokan opettaja on kuitenkin poikkeus muiden aikuisten joukossa, eivätkä lapset hänen ansiostaan ole täysin yksin. Tutkielmani toinen keskeinen havainto on se, että lastenkirjallisuudella on mahdollisuus muokata lapsilukijansa ekologista lukutaitoa tarjoamalla tälle väylän suhteuttaa omaa ajatusmaailmaansa tekstissä läsnä oleviin tapoihin katsoa maailmaa. Kolmas keskeisin havaintoni kokoaa yhteen aiemmat pohdintani, sillä tulkintani on, että tutkimuskohteeni pyrkivät ympäristövastuun siirtämisen sijaan rohkaisemaan lasta toimiin tarjoamalla tälle toivoa ja opettamalla lapsen tasoisesti, mitä tämä ympäristön hyväksi voi itse tehdä.
Teoreettinen viitekehykseni on ekokriittinen ja tutkimukseni kuuluu lastenkirjallisuuden tutkimuksen alaan. Analyysissäni risteävätkin ekokriittinen ote ja lastenkirjallisuuden konventioiden tarkastelu. Läpi tutkielman tarkastelen kohdeteoksiani peilaten niitä Lawrence Buellin ympäristötekstin määritelmiin sekä lastenkirjallisuuden pedagogiseen ulottuvuuteen.
Tutkielmani osoittaa, että tarkastelemissani Ella-teoksissa lapset kantavat ympäristövastuuta harteillaan samalla kun aikuiset toimivat niissä monin eri tavoin ympäristöä vahingoittavasti. Ellan luokan opettaja on kuitenkin poikkeus muiden aikuisten joukossa, eivätkä lapset hänen ansiostaan ole täysin yksin. Tutkielmani toinen keskeinen havainto on se, että lastenkirjallisuudella on mahdollisuus muokata lapsilukijansa ekologista lukutaitoa tarjoamalla tälle väylän suhteuttaa omaa ajatusmaailmaansa tekstissä läsnä oleviin tapoihin katsoa maailmaa. Kolmas keskeisin havaintoni kokoaa yhteen aiemmat pohdintani, sillä tulkintani on, että tutkimuskohteeni pyrkivät ympäristövastuun siirtämisen sijaan rohkaisemaan lasta toimiin tarjoamalla tälle toivoa ja opettamalla lapsen tasoisesti, mitä tämä ympäristön hyväksi voi itse tehdä.