Vertaistuen mahdollisuudet itsemyötätunnon vahvistamisessa : Lastensuojelun avohuollon asiakasvanhempien kokemuksia vertaistukiryhmistä
Saario, Jenna (2025-01-09)
Vertaistuen mahdollisuudet itsemyötätunnon vahvistamisessa : Lastensuojelun avohuollon asiakasvanhempien kokemuksia vertaistukiryhmistä
Saario, Jenna
(09.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204823
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204823
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintutkielmassa selvitettiin, miten vertaistukiryhmään osallistuminen tukee itsemyötätunnon vahvistumista. Tutkielma oli laadullinen ja aineistona käytettiin Mirka Ruokosen omaan pro gradu -tutkielmaansa keräämää haastatteluaineistoa, jossa haastateltavina oli kuusi lastensuojelun asiakasvanhempaa. Haastatteluaineisto käsitteli lastensuojelun asiakasvanhempien kokemuksia vertaistukiryhmätoimintaan osallistumisesta. Tutkielma oli laadullinen ja analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä oli Neffin (2023) itsemyötätunnon käsite, jonka pojalta muodostettiin analyysirunko ja esitettiin tulokset.
Tutkielman tulosten perusteella vertaistukiryhmään osallistuminen vahvisti itsemyötätunnon jokaista osa-aluetta. Ystävällisyys itseä kohtaan koostui analyysirungon mukaisesti lempeästä ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta omaan itseensä sekä halusta auttaa itseään. Vertaistukiryhmään osallistumisen myötä haastateltavat saivat hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja heidän itsekritiikkinsä väheni. Halu auttaa itseään ilmeni usein jo siinä vaiheessa, kun haastateltavat hakeutuivat vertaistukiryhmään tuen saamiseksi ja vertaistukiryhmään osallistuminen vastasi tuen tarpeeseen. Jaetun ihmisyyden osa-alue piti sisällään virheiden ja vaikeiden elämäntilanteiden näkemisen osana ihmisyyttä sekä yhteenkuuluvuuden tunteen. Vertaistukiryhmään osallistuminen vahvisti haastateltavien käsitystä siitä, että muillakin ihmisillä on vaikeita elämäntilanteita ja ne koskettavat eri taustoista tulevia ihmisiä. Yhteenkuuluvuuden tunne näyttäytyi vähäisenä ennen vertaistukiryhmään osallistumista, mutta se lisääntyi ryhmän aikana ja ulottui myös ryhmän päättymisen jälkeiseen aikaan. Tietoinen läsnäolo koostui tunteiden hyväksymisestä ja niiden tasapainoisesta kohtaamisesta sekä etäisyyden ottamisesta omasta tilanteestaan. Vertaistukiryhmässä keskusteltiin vaikeista ja aikaisemmin vaietuista asioista, mikä lisäsi tunteiden hyväksymistä ja niiden tasapainoista kohtaamista. Keskeisessä asemassa tunteiden hyväksymiseksi ja niiden tasapainoiseksi kohtaamiseksi tutkielmassa näyttäytyi vertaiset sekä vertaistukiryhmän ilmapiiri. Muiden vertaisten kertomat asiat auttoivat asettamaan omaa tilannetta mittasuhteisiin, mikä edisti etäisyyden ottamista omasta vaikeasta tilanteesta.
Tutkielman tulokset osoittavat, että vertaistukiryhmään osallistuminen voi vahvistaa lastensuojelun asiakasvanhempien itsemyötätuntoa kaikilla sen osa-alueilla ja tuo siten näkyviin vertaistuen mahdollisuudet itsemyötätunnon vahvistamisessa. Hyvä itsemyötätunto on todettu suojaavaksi tekijäksi vaikeissa elämäntilanteissa. Näin ollen itsemyötätunnon vahvistaminen voidaan nähdä merkityksellisenä lastensuojelun asiakasvanhempien tukemisen keinona. Tulevaisuudessa itsemyötätuntoon ja vertaistukeen liittyviä interventioita tulisi kehittää.
Tutkielman tulosten perusteella vertaistukiryhmään osallistuminen vahvisti itsemyötätunnon jokaista osa-aluetta. Ystävällisyys itseä kohtaan koostui analyysirungon mukaisesti lempeästä ja ymmärtäväisestä suhtautumisesta omaan itseensä sekä halusta auttaa itseään. Vertaistukiryhmään osallistumisen myötä haastateltavat saivat hyväksytyksi tulemisen kokemuksia ja heidän itsekritiikkinsä väheni. Halu auttaa itseään ilmeni usein jo siinä vaiheessa, kun haastateltavat hakeutuivat vertaistukiryhmään tuen saamiseksi ja vertaistukiryhmään osallistuminen vastasi tuen tarpeeseen. Jaetun ihmisyyden osa-alue piti sisällään virheiden ja vaikeiden elämäntilanteiden näkemisen osana ihmisyyttä sekä yhteenkuuluvuuden tunteen. Vertaistukiryhmään osallistuminen vahvisti haastateltavien käsitystä siitä, että muillakin ihmisillä on vaikeita elämäntilanteita ja ne koskettavat eri taustoista tulevia ihmisiä. Yhteenkuuluvuuden tunne näyttäytyi vähäisenä ennen vertaistukiryhmään osallistumista, mutta se lisääntyi ryhmän aikana ja ulottui myös ryhmän päättymisen jälkeiseen aikaan. Tietoinen läsnäolo koostui tunteiden hyväksymisestä ja niiden tasapainoisesta kohtaamisesta sekä etäisyyden ottamisesta omasta tilanteestaan. Vertaistukiryhmässä keskusteltiin vaikeista ja aikaisemmin vaietuista asioista, mikä lisäsi tunteiden hyväksymistä ja niiden tasapainoista kohtaamista. Keskeisessä asemassa tunteiden hyväksymiseksi ja niiden tasapainoiseksi kohtaamiseksi tutkielmassa näyttäytyi vertaiset sekä vertaistukiryhmän ilmapiiri. Muiden vertaisten kertomat asiat auttoivat asettamaan omaa tilannetta mittasuhteisiin, mikä edisti etäisyyden ottamista omasta vaikeasta tilanteesta.
Tutkielman tulokset osoittavat, että vertaistukiryhmään osallistuminen voi vahvistaa lastensuojelun asiakasvanhempien itsemyötätuntoa kaikilla sen osa-alueilla ja tuo siten näkyviin vertaistuen mahdollisuudet itsemyötätunnon vahvistamisessa. Hyvä itsemyötätunto on todettu suojaavaksi tekijäksi vaikeissa elämäntilanteissa. Näin ollen itsemyötätunnon vahvistaminen voidaan nähdä merkityksellisenä lastensuojelun asiakasvanhempien tukemisen keinona. Tulevaisuudessa itsemyötätuntoon ja vertaistukeen liittyviä interventioita tulisi kehittää.