Uusperheen lapsen ja isäpuolen väliseen suhteeseen vaikuttavat tekijät kiintymyssuhdeteorian valossa

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitin, millaiset tekijät vaikuttavat lapsen ja isäpuolen väliseen suhteeseen uusperheessä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimi kiintymyssuhdeteoria. Toteutin tutkielman integroivana kirjallisuuskatsauksena aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, ja aineistona käytin pääosin Yhdysvalloissa tehtyä tutkimusta.

Tutkielman tulosten perusteella voidaan todeta, että perheen muilla perhesuhteilla on iso vaikutus lapsen ja isäpuolen väliseen suhteeseen. Tässä tutkielmassa muilla perhesuhteilla tarkoitan lapsen ja äidin välistä suhdetta, lapsen ja biologisen isän välistä suhdetta sekä uusperheen äidin ja isäpuolen välistä suhdetta. Muiden perhesuhteiden ollessa hyviä, näyttäytyi yleensä myös lapsen ja isäpuolen välinen suhde hyvänä. Näistä perheen muista perhesuhteista lapsen ja äidin välinen suhde osoittautui lapsen ja isäpuolen välisen suhteen kannalta merkityksellisimmäksi. Myös lapsen ja biologisen isän välinen suhde näyttäytyi yhtenä lapsen ja isäpuolen väliseen suhteeseen eniten vaikuttavana suhteena. Lapsen ja biologisen vanhemman suhteen ollessa hyvä, näyttäytyi myös lapsen ja isäpuolen välinen suhde hyvänä – Lapsen suhteet biologisen isän ja isäpuolen kanssa eivät sulkeneet toisiaan pois. Äidin ja isäpuolen välisen suhteen osalta vanhemmuuden laadulla oli eniten vaikutusta lapsen ja isäpuolen väliseen suhteeseen. Lapsen oli helpompi ottaa uusi ihminen osaksi omaa elämäänsä, kun tämä näki äidin ja isäpuolen vanhemmuuden toimivana. Myös uusperheen ajallisesti pidempi yhteiselo oli yhteydessä lapsen pysyvään kokemukseen hyvästä suhteesta isäpuolen kanssa. Osa-aikainen uusperheessä asuminen näyttäytyi lapsen ja isäpuolen välisen suhteen kannalta parhaana asumismuotona. Isäpuolen osallistuminen lapsen elämään, yhteinen aika ja isäpuolen halu ystävystyä johtivat parempaan suhteeseen.

Tutkielman tulokset osoittavat, että lapsen ja isäpuolen välille voi muodostua lapsen ja biologisen vanhemman suhteen kaltainen kiintymyssuhde, ja että tämä hyvä kiintymyssuhde isäpuolen kanssa voi mahdollisesti korvata lapsen puuttuvan suhteen biologisen isän kanssa. Lisäksi voidaan todeta, että hyvä kiintymyssuhde äidin kanssa antaa hyvät eväät luoda uusia suhteita uusien ihmisten kanssa. Isäpuoliperheiden määrä on ollut länsimaissa kasvussa viimeisten vuosikymmenten aikana. Uusperheiden perhesuhteille on tyypillistä erilaiset ongelmat ja ristiriidat mutta edellä mainitusta huolimatta uusperheisiin ja isäpuolisuhteisiin liittyvät asiat näyttävät olevan melko vähän puhuttu asia yhteiskunnassamme. Suomessa aihetta ei ole tutkittu kovinkaan paljoa. Tutkielmani voi siis osaltaan lisätä keskustelua uusperheisiin ja isäpuoliin liittyvistä asioista ja osoittaa, että aiheesta tulisi tehdä enemmän tutkimusta Suomessa.