Näkyvä vai näkymätön köyhyys? Kuvaileva kirjallisuuskatsaus lasten kokemasta köyhyydestä Pohjoismaissa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin lasten subjektiivisia kokemuksia köyhyydestä Pohjoismaisessa kontekstissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat käsitteet köyhyys, lapsiköyhyys, lapsiperheköyhyys sekä lapsinäkökulma, joiden avulla tutkielmassa on pyritty ymmärtämään elettyä köyhyyttä arjessa syvällisemmin. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia kokemuksia lapsilla on köyhyydestä, ja miten köyhyys heijastuu lasten arkeen eri elämän osa-alueilla. Tutkimus on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa on hyödynnetty aiempia tieteellisiä tutkimuksia. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä kansainvälisestä, vertaisarvioidusta, tieteellisestä tutkimuksesta, jotka ovat julkaistu vuosina 2010–2019. Aineiston analyysissä olen käyttänyt aineistolähtöistä sisällönanalyysia, ja sen pohjalta olen jaotellut lasten kokemukset kolmeen pääluokkaan; köyhyyden aiheuttamat materiaaliset puutteet ja rajalliset taloudelliset resurssit, köyhyyden vaikutukset lasten sosiaalisiin suhteisiin, vapaa-aikaan ja koulunkäyntiin sekä köyhyyden aiheuttamat tunteet ja käyttäytymismallit.

Vaikka Pohjoismaat tunnetaan korkeasta elintasostaan ja pohjoismaisesta hyvinvointivaltiomallista, esiintyy näissä maissa silti köyhyyttä, joka vaikuttaa monin eri tavoin lasten hyvinvointiin ja arkeen. Pohjoismaissa köyhyys ilmenee lähinnä suhteellisena ilmiönä, jossa keskeistä on, että kotitalouden tulot eivät riitä takaamaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyä kohtuullista elintasoa. Tutkielman tulokset osoittavat, että köyhyyden vaikutukset ovat kokonaisvaltaisia ja moniulotteisia. Köyhyyden kokemus näyttäytyy lasten arjessa tulosten valossa niin materiaalisina puutteina, sosiaalisina rajoitteina kuin myös erilaisina tunteina ja käyttäytymismalleina. Materiaaliset puutteet, kuten vaatteiden ja tavaroiden puute tai erilaisuus, johtivat usein kiusaamiseen ja ulkopuolisuuden kokemuksiin, mikä taas heijastui lasten tunne-elämään muun muassa suruna, häpeänä ja ulkopuolisuuden tunteina. Sosiaaliset rajoitteet, kuten ystävyyssuhteiden luomisen ja ylläpitämisen vaikeudet ja osallistumisen rajoitukset maksullisiin harrastuksiin ja vapaa-ajan aktiviteetteihin, lisäsivät lasten kokemaa ulkopuolisuutta. Koulunkäynnillä oli keskeinen merkitys lasten arjessa, ja köyhyys vaikutti väistämättä myös siihen. Köyhät lapset kohtasivat usein haasteita, kuten kiusaamista ja paineita eväiden tuomisesta kouluun ja retkille, sekä he tiedostivat rajalliset mahdollisuudet hakeutua jatkokoulutukseen. Lisäksi köyhyys muovasi lasten käyttäytymistä ja sopeutumistapoja. Lapset oppivat muun muassa säästäväisyyttä ja vastuunkantoa.

Lapsilähtöistä köyhyyden kokemusten tutkimusta on tehty vielä verrattain vähän Pohjoismaissa, mutta lasten osallisuutta on kuitenkin korostettu, erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Kokemusten tutkiminen antaa ensiarvoisen tärkeää tietoa, mitä ei ole mahdollista saada muilla köyhyyden mittaustavoilla. Lapsinäkökulman huomioiminen voi auttaa tunnistamaan sellaisia köyhyyden vaikutuksia, jotka jäävät usein piiloon perinteisissä tuloihin perustuvissa tarkasteluissa. Tutkielmani tulokset ovat kuitenkin linjassa sekä aikaisempien laadullisten, että myös määrällisten tutkimusten kanssa. Tutkielmani tulokset korostavat lasten näkemysten tärkeyttä köyhyyttä koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa, sekä muistuttaa, että hyvinvointivaltioiden perusperiaatteet eivät aina takaa kaikkien lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää lapsilähtöistä tutkimusta, jotta lasten subjektiiviset kokemukset ja näkemykset köyhyydestä voidaan ymmärtää paremmin ja huomioida heitä koskevissa päätöksissä ja toimenpiteissä.