Nykykeräilijöiden tarinoita taidesuhteistaan : Kotikutoiset narratiivit Tuomo Sepon, Seppo Fräntin ja Lars Göran Johnssonin keräilijäelämänkertojen rakentajina
Puusaari, Aleksi (2025-01-17)
Nykykeräilijöiden tarinoita taidesuhteistaan : Kotikutoiset narratiivit Tuomo Sepon, Seppo Fräntin ja Lars Göran Johnssonin keräilijäelämänkertojen rakentajina
(17.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205690
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205690
Tiivistelmä
Tutkin kandidaatintutkielmassani Tuomo Sepon (s. 1937), Seppo Fräntin (s. 1950) sekä Lars-Göran Johnssonin (s. 1930) taiteenkeräilyä heidän elämäntarinoidensa rakentamisen välineenä. Tarkastelen heidän keräilynsä taustalla piileviä itse luotuja sekä kulttuurisia narratiiveja, joista muodostuu keräilijöille distinktiivisiä, mutta samalla tiettyjä konventioita mukailevia keräilijöiden elämäntarinoita. Lähteinäni käytän mainitsemieni keräilijöiden haastatteluja, joista analysoin heidän lausuntojansa sekä erikseen, että vertaillen.
Tutkimukseni lähestymistapa on diskurssianalyysi ja sen punaisena lankana toimii kirjallisuus-teoreetikko Mieke Balin teoria narratiiveista diskurssiivisina käytäntöinä. Avaan lukijalle taiteen-keräilyssä esiintyviä diskursseja ja asetan tarkastelemani keräilijät näiden kontekstiin katsoakseni, ovatko heidän toimintatapansa ristiriidassa laajemman keräilijämaailman käsitteistön kanssa. Valitsemiani diskursseja ovat keräilyn motiivien etsiminen lapsuudesta, keräilyn hyödyntäminen elämäntarinallisen hahmottamisen työkaluna, kokoelman lahjoittamiseen liittyvät keskustelut teoksen aseman muutoksesta, keräilyn vertaaminen hamstraamiseen sekä keräilyn tulkinta luovana toimintana. Pyrkimyksenäni on haastattelujen lähiluennan kautta ymmärtää taiteenkeräilijöiden luomia narratiiveja. Annan keräilijöiden antamien haastattelujen puhua puolestaan, jolloin taiteenkeräilyn teoriasta poimitut tarinalliset raamit ovat avoinna uudelleentulkinnoille.
Tutkielmassani yhdistän taiteenkeräilystä kirjoitetun teorian keräilijöiden omiin lausuntoihin, jolloin teorialle saadaan kasvot. Taidekeräilyn teoriaa ei ole laajasti sovellettu suoraan keräilijöiden omiin haastatteluihin, vaan se on perustunut tuntemattomana pysyviin henkilöihin. Samalla tulen valottaneeksi nyky-Suomen taiteenkeräilyä ilmiönä.
Tutkimukseni lähestymistapa on diskurssianalyysi ja sen punaisena lankana toimii kirjallisuus-teoreetikko Mieke Balin teoria narratiiveista diskurssiivisina käytäntöinä. Avaan lukijalle taiteen-keräilyssä esiintyviä diskursseja ja asetan tarkastelemani keräilijät näiden kontekstiin katsoakseni, ovatko heidän toimintatapansa ristiriidassa laajemman keräilijämaailman käsitteistön kanssa. Valitsemiani diskursseja ovat keräilyn motiivien etsiminen lapsuudesta, keräilyn hyödyntäminen elämäntarinallisen hahmottamisen työkaluna, kokoelman lahjoittamiseen liittyvät keskustelut teoksen aseman muutoksesta, keräilyn vertaaminen hamstraamiseen sekä keräilyn tulkinta luovana toimintana. Pyrkimyksenäni on haastattelujen lähiluennan kautta ymmärtää taiteenkeräilijöiden luomia narratiiveja. Annan keräilijöiden antamien haastattelujen puhua puolestaan, jolloin taiteenkeräilyn teoriasta poimitut tarinalliset raamit ovat avoinna uudelleentulkinnoille.
Tutkielmassani yhdistän taiteenkeräilystä kirjoitetun teorian keräilijöiden omiin lausuntoihin, jolloin teorialle saadaan kasvot. Taidekeräilyn teoriaa ei ole laajasti sovellettu suoraan keräilijöiden omiin haastatteluihin, vaan se on perustunut tuntemattomana pysyviin henkilöihin. Samalla tulen valottaneeksi nyky-Suomen taiteenkeräilyä ilmiönä.