Sosiologian kaanonin koloniaaliset rakenteet ja niiden purkaminen : Integroiva kirjallisuuskatsaus ajankohtaisesta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta vuosilta 2019– 2023

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee sosiologian kaanonin koloniaalisia rakenteita ja niiden purkamisen mahdollisuuksia integroivan kirjallisuuskatsauksen keinoin. Tutkielman aihe on erityisen ajankohtainen globaalissa kontekstissa, jossa tiedontuotannon valtarakenteet ja epistemologinen eriarvoisuus ovat nousseet kriittisen tarkastelun kohteeksi. Sosiologian dekolonisaatio kytkeytyy laajempaan keskusteluun akateemisen tiedon demokratisoinnista ja globaalin etelän äänien tunnustamisesta. Tutkielmassa analysoidaan vuosien 2019-2023 kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta, jonka kautta tutkielma osoittaa, että sosiologian kaanonin koloniaalisuus ei ole vain historiallinen jäänne, vaan aktiivisesti ylläpidetty rakenne, joka uusintaa kolonialistisia valtasuhteita monella tasolla. Aineisto kattaa sekä teoreettisia puheenvuoroja kaanonin rakenteellisista ongelmista että käytännön pedagogisia ehdotuksia sen uudistamiseksi, tarjoten näin monipuolisen näkökulman aiheeseen. Tutkielman tulokset paljastavat, miten koloniaaliset rakenteet ovat muovanneet keskeisesti sosiologian kehitystä ja määrittäneet legitiimiä sosiologista tietoa. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten länsimainen teoreettinen perintö on säilyttänyt hegemonisen asemansa tieteenalalla, samalla kun globaalin etelän näkökulmat on systemaattisesti marginalisoitu. Kaanonin koloniaalisuus konkretisoituu opetuskäytännöissä, tutkimusrahoituksessa ja akateemisissa hierarkioissa. Tutkielma esittelee useita merkittäviä ratkaisuehdotuksia kaanonin dekolonisaatioon, vaihdellen radikaalista kaanonin hylkäämisestä maltillisempiin uudistusehdotuksiin. Keskeistä on ymmärrys siitä, että pelkkä sisällöllinen uudistaminen ei riitä, vaan tarvitaan perustavanlaatuisia muutoksia tieteenalan epistemologisissa ja teoreettisissa lähtökohdissa. Erityisen tärkeäksi nousee dekoloniaalisen refleksiivisyyden käsite, joka edellyttää jatkuvaa kriittistä tarkastelua siitä, miten dekolonisaatiopyrkimykset itsessään saattavat tahattomasti uusintaa kolonialistisia rakenteita.