Yritysjärjestelyiden veronkiertosäännöksen soveltamisedellytykset - Miten EVL 52 h § suhteutuu verovelvollisen oikeuteen toteuttaa verosuunnittelua?
Häkkinen, Inka (2025-01-09)
Yritysjärjestelyiden veronkiertosäännöksen soveltamisedellytykset - Miten EVL 52 h § suhteutuu verovelvollisen oikeuteen toteuttaa verosuunnittelua?
(09.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204721
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204721
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on yritysjärjestelyitä koskevan erityisen veronkiertosäännöksen soveltamisedellytykset erityisesti verovelvollisen verosuunnitteluoikeuden näkökulmasta. Yritysten rakennejärjestelyitä koskeva verolainsäädäntö (joka on pääosin elinkeinoverolaissa) perustuu jatkuvuusperiaatteeseen, jonka nojalla yritysjärjestelyn yhteydessä ei synny välittömiä veroseuraamuksia. Jatkuvuusperiaatetta ei kuitenkaan sovelleta, jos toimen katsotaan olevan EVL 52 h §:n tarkoittamalla tavalla veronkiertotarkoituksessa tehty.
Säännöksen muotoilusta ei käy selvästi ilmi, millaiset toimenpiteet täyttävät veronkiertosäännöksen määritelmän. Veron kiertämisen lisäksi säännöksessä on kielletty veron välttäminen yritysjärjestelytoimenpiteen pääasiallisena tarkoituksena. Tutkielmassa selvitetään, millaiset yritysjärjestelyt ovat säännöksen tarkoittamalla tavalla veronkiertotarkoituksessa tehtyjä ja tutkitaan, rajoittaako erityinen veronkiertosäännös verovelvollisen oikeutta verosuunnitteluun.
Tutkielman tutkimusmenetelmä on lainopillinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla. Koska EVL 52 h § on direktiivipohjainen säännös, Euroopan unionin oikeudella on tärkeä rooli säännöksen tulkinnassa. Tämän vuoksi tutkielma hyödyntää paitsi kotimaista oikeutta, myös Euroopan unionin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Tarkasteltu oikeuskäytäntö osoittaa, että käytännössä EVL 52 h §:n soveltamisarviointi on kaksivaiheinen. Ensin on todettava, että yritysjärjestelytoimenpiteestä syntyy lain tarkoituksen vastainen veroetu, ja sen jälkeen asiassa arvioidaan, onko yritysjärjestelylle osoitettu liiketaloudellisia perusteita. Jos verovelvollinen ei pysty osoittamaan verotuksesta riippumattomia perusteita järjestelylle, voidaan yritysjärjestelyn todeta olevan toteutettu veronkiertotarkoituksessa.
Oikeuskäytännössä vakiintuneita soveltamisedellytyksiä tutkimalla voidaan päätyä siihen johtopäätökseen, että EVL 52 h §:lla ei ole rajoitettu verovelvollisen verosuunnitteluoikeutta. Keskeistä sekä verosuunnittelun että EVL 52 h §:n soveltamisen kannalta on se, että veroseuraamukset eivät saa olla verovelvollisen toiminnassa liian hallitsevassa asemassa. Kaikki tapaukset arvioidaan kuitenkin erikseen, ja arvioinnissa huomioitavan subjektiivisen elementin vuoksi lopputulos ei ole aina helposti ennakoitavissa. Tämän vuoksi on vaikea vetää yksiselitteistä johtopäätöstä siitä, miten laajaa verosuunnittelua säännöksen puitteissa on sallittua harjoittaa.
Säännöksen muotoilusta ei käy selvästi ilmi, millaiset toimenpiteet täyttävät veronkiertosäännöksen määritelmän. Veron kiertämisen lisäksi säännöksessä on kielletty veron välttäminen yritysjärjestelytoimenpiteen pääasiallisena tarkoituksena. Tutkielmassa selvitetään, millaiset yritysjärjestelyt ovat säännöksen tarkoittamalla tavalla veronkiertotarkoituksessa tehtyjä ja tutkitaan, rajoittaako erityinen veronkiertosäännös verovelvollisen oikeutta verosuunnitteluun.
Tutkielman tutkimusmenetelmä on lainopillinen, sillä tutkielmassa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta lainsäädännön ja oikeuskäytännön avulla. Koska EVL 52 h § on direktiivipohjainen säännös, Euroopan unionin oikeudella on tärkeä rooli säännöksen tulkinnassa. Tämän vuoksi tutkielma hyödyntää paitsi kotimaista oikeutta, myös Euroopan unionin lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä.
Tarkasteltu oikeuskäytäntö osoittaa, että käytännössä EVL 52 h §:n soveltamisarviointi on kaksivaiheinen. Ensin on todettava, että yritysjärjestelytoimenpiteestä syntyy lain tarkoituksen vastainen veroetu, ja sen jälkeen asiassa arvioidaan, onko yritysjärjestelylle osoitettu liiketaloudellisia perusteita. Jos verovelvollinen ei pysty osoittamaan verotuksesta riippumattomia perusteita järjestelylle, voidaan yritysjärjestelyn todeta olevan toteutettu veronkiertotarkoituksessa.
Oikeuskäytännössä vakiintuneita soveltamisedellytyksiä tutkimalla voidaan päätyä siihen johtopäätökseen, että EVL 52 h §:lla ei ole rajoitettu verovelvollisen verosuunnitteluoikeutta. Keskeistä sekä verosuunnittelun että EVL 52 h §:n soveltamisen kannalta on se, että veroseuraamukset eivät saa olla verovelvollisen toiminnassa liian hallitsevassa asemassa. Kaikki tapaukset arvioidaan kuitenkin erikseen, ja arvioinnissa huomioitavan subjektiivisen elementin vuoksi lopputulos ei ole aina helposti ennakoitavissa. Tämän vuoksi on vaikea vetää yksiselitteistä johtopäätöstä siitä, miten laajaa verosuunnittelua säännöksen puitteissa on sallittua harjoittaa.