Simulaatio-opetus sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamisessa : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Isotalo, Nea (2025-01-10)
Simulaatio-opetus sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamisessa : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Isotalo, Nea
(10.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204925
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501204925
Tiivistelmä
Simulaatio-opetus on tehokas opetusmenetelmä ja sen avulla voidaan tuoda teoriatietoa osaksi
käytäntöä. Potilasohjaus on merkittävä osa hoitotyötä ja sen tulisi olla osa hoitotyön koulutusta.
Sairaanhoitajat ovat kokeneet potilasohjauksen kuitenkin haastavaksi puutteellisen osaamisen
sekä puutteellisten henkilöstö- ja aikaresurssien vuoksi. Tämän tutkielman tarkoituksena oli
kuvata simulaatio-opetuksen vaikutuksia sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamiseen.
Kirjallisuuskatsaus toteutettiin käyttämällä järjestelmällistä tiedonhakua. Haku tehtiin viiteen
tietokantaan (PubMed, CINAHL, ERIC, Medic ja Cochrane Library). Haku tuotti 45
hakutulosta, joista 7 tutkimusta hyväksyttiin mukaan katsaukseen. Aineisto analysoitiin
induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset viittasivat siihen, että simulaatio-opetuksella oli mahdollista edistää
sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamista, teoriatiedon siirtämistä käytäntöön sekä
itsevarmuutta ja asenteita potilasohjausta kohtaan. Simulaatio-opetus kehitti myös
opiskelijoiden ymmärrystä potilasohjauksen merkityksestä ja heidän kommunikaatiotaitonsa
kehittyivät. Tutkielma antoi viitteitä, että ohjausosaamisen lisäksi simulaatio-opetuksella oli
mahdollista kehittää opiskelijoiden tietoperustaa sekä ohjausmateriaalien ja -menetelmien
valintaan liittyvää osaamista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potilasohjaukseen tarkoitettuja simulaatiointerventioita oli
kehitetty useita erilaisia, mutta niihin ei ole yhtenäisiä standardeja. Tutkimuksissa interventiot
olivat usein kuvattu puutteellisesti. Tutkielma antoi kuitenkin yleiskuvan siitä, minkälaisia
potilasohjaukseen keskittyneitä simulaatioita on kehitetty ja minkälaisia vaikutuksia niillä oli
sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamiseen. Tämän tutkielman tuloksia on mahdollista
hyödyntää potilasohjauksessa ja sairaanhoitajien potilasohjausta koskevassa koulutuksessa.
Jatkotutkimusta tarvitaan simulaation käytöstä eri sairauksiin liittyvästä potilasohjauksesta sekä
simulaation vaiheiden merkityksestä opiskelijoiden oppimiseen. Hoitotyön koulutus voisi
hyötyä potilasohjaussimulaatioihin luoduista standardeista.
käytäntöä. Potilasohjaus on merkittävä osa hoitotyötä ja sen tulisi olla osa hoitotyön koulutusta.
Sairaanhoitajat ovat kokeneet potilasohjauksen kuitenkin haastavaksi puutteellisen osaamisen
sekä puutteellisten henkilöstö- ja aikaresurssien vuoksi. Tämän tutkielman tarkoituksena oli
kuvata simulaatio-opetuksen vaikutuksia sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamiseen.
Kirjallisuuskatsaus toteutettiin käyttämällä järjestelmällistä tiedonhakua. Haku tehtiin viiteen
tietokantaan (PubMed, CINAHL, ERIC, Medic ja Cochrane Library). Haku tuotti 45
hakutulosta, joista 7 tutkimusta hyväksyttiin mukaan katsaukseen. Aineisto analysoitiin
induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tulokset viittasivat siihen, että simulaatio-opetuksella oli mahdollista edistää
sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamista, teoriatiedon siirtämistä käytäntöön sekä
itsevarmuutta ja asenteita potilasohjausta kohtaan. Simulaatio-opetus kehitti myös
opiskelijoiden ymmärrystä potilasohjauksen merkityksestä ja heidän kommunikaatiotaitonsa
kehittyivät. Tutkielma antoi viitteitä, että ohjausosaamisen lisäksi simulaatio-opetuksella oli
mahdollista kehittää opiskelijoiden tietoperustaa sekä ohjausmateriaalien ja -menetelmien
valintaan liittyvää osaamista.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potilasohjaukseen tarkoitettuja simulaatiointerventioita oli
kehitetty useita erilaisia, mutta niihin ei ole yhtenäisiä standardeja. Tutkimuksissa interventiot
olivat usein kuvattu puutteellisesti. Tutkielma antoi kuitenkin yleiskuvan siitä, minkälaisia
potilasohjaukseen keskittyneitä simulaatioita on kehitetty ja minkälaisia vaikutuksia niillä oli
sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjausosaamiseen. Tämän tutkielman tuloksia on mahdollista
hyödyntää potilasohjauksessa ja sairaanhoitajien potilasohjausta koskevassa koulutuksessa.
Jatkotutkimusta tarvitaan simulaation käytöstä eri sairauksiin liittyvästä potilasohjauksesta sekä
simulaation vaiheiden merkityksestä opiskelijoiden oppimiseen. Hoitotyön koulutus voisi
hyötyä potilasohjaussimulaatioihin luoduista standardeista.