Sijaishuollossa olleiden nuorten kokemuksia kohtaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa
Kultalahti, Iina (2025-01-11)
Sijaishuollossa olleiden nuorten kokemuksia kohtaamisista sosiaalityöntekijöiden kanssa
(11.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205042
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205042
Tiivistelmä
Nuoren kohtaaminen on olennainen osa asiakastyötä lastensuojelussa työskentelevälle sosiaalityöntekijälle. Nuoren kokemukseen suhteesta sosiaalityöntekijään vaikuttaa, miten sosiaalityöntekijä kohtaa nuoren sekä minkälaiseksi vuorovaikutus muodostuu (Jokinen 2016). Tällä on vaikutusta lastensuojelun vaikuttavuuteen sekä siten nuoren tulevaisuuteen.
Tämän kanditutkielman tarkoituksena on kuvata sitä, minkälaisia kohtaamisen kokemuksia nuorilla on sosiaalityöntekijän kanssa Pesäpuun (2020) 101-kirjettä -julkaisun perusteella. Kirjeiden kirjoittajat ovat noin 13–30-vuotiaita nuoria, joilla on kokemus sijaishuollosta tai nykyinen asiakkuus. Tarkemmaksi aineistoksi valitsin näistä kirjeistä 22, joiden perusteella kuvaan nuorten kokemuksia ja ajatuksia. Havaintoja tukemaan avaan lastensuojelun, kohtaamisen, vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutuksessa rakentuvan suhteen käsitteitä.
Tulosten mukaan sijaishuollossa olevat nuoret kokevat lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolin merkityksellisenä. Nuoret kertoivat, että tapaamisia oli heidän mielestään liian harvoin, jolloin sosiaalityöntekijä näyttäytyi heille etäisenä ihmisenä, jolle on vaikeaa kertoa kokemastaan. Luottamuksen muodostamista vaikeutti sosiaalityöntekijöiden vaihtuminen sekä resurssien niukkuus. Suhde sosiaalityöntekijään ei ollut aina onnistunut ja se saattoi vaikeuttaa nuoren elämää jatkossa. Nuoret toivat kirjeissään esille toiveen, että sosiaalityöntekijän olisi tärkeää kuunnella aidosti ja tukea nuorta. Jos sosiaalityöntekijä ei osaa kohdata nuorta, ei nuoren hätää välttämättä huomata ajoissa, jolloin nuori saattaa kärsiä enemmän.
Tämän kanditutkielman tarkoituksena on kuvata sitä, minkälaisia kohtaamisen kokemuksia nuorilla on sosiaalityöntekijän kanssa Pesäpuun (2020) 101-kirjettä -julkaisun perusteella. Kirjeiden kirjoittajat ovat noin 13–30-vuotiaita nuoria, joilla on kokemus sijaishuollosta tai nykyinen asiakkuus. Tarkemmaksi aineistoksi valitsin näistä kirjeistä 22, joiden perusteella kuvaan nuorten kokemuksia ja ajatuksia. Havaintoja tukemaan avaan lastensuojelun, kohtaamisen, vuorovaikutuksen sekä vuorovaikutuksessa rakentuvan suhteen käsitteitä.
Tulosten mukaan sijaishuollossa olevat nuoret kokevat lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän roolin merkityksellisenä. Nuoret kertoivat, että tapaamisia oli heidän mielestään liian harvoin, jolloin sosiaalityöntekijä näyttäytyi heille etäisenä ihmisenä, jolle on vaikeaa kertoa kokemastaan. Luottamuksen muodostamista vaikeutti sosiaalityöntekijöiden vaihtuminen sekä resurssien niukkuus. Suhde sosiaalityöntekijään ei ollut aina onnistunut ja se saattoi vaikeuttaa nuoren elämää jatkossa. Nuoret toivat kirjeissään esille toiveen, että sosiaalityöntekijän olisi tärkeää kuunnella aidosti ja tukea nuorta. Jos sosiaalityöntekijä ei osaa kohdata nuorta, ei nuoren hätää välttämättä huomata ajoissa, jolloin nuori saattaa kärsiä enemmän.