Mikä ei tule yhdessä jaettavaksi, jää jonkun kannettavaksi : Vieraantuminen kolmen isän kokemana
Lietzen, Jaana (2025-01-14)
Mikä ei tule yhdessä jaettavaksi, jää jonkun kannettavaksi : Vieraantuminen kolmen isän kokemana
(14.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205303
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501205303
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkin kokemusta vieraantumisesta ja vieraantumisprosessia kolmen haastattelemalla saadun vieraantumisnarratiivin avulla. Tarkastelu on rajattu vieraantumisen kohteena olevaan vanhempaan eli tässä tutkimuksessa isään. Tarkastelun kohteena on yksilön kertoma kokemus siitä, miten ilmiö esiintyy ja vaikuttaa hänen arjessaan. Tutkimuskysymykset ovat 1 Miten vieraantumisprosessi etenee? 2 Mistä vieraantuminen johtuu? ja 3 Millä ehdoilla vieraantumisprosessin osapuolten yhteys voi palautua?
Lähestyn tutkimusaihettani kulttuurianalyyttisesti. Aineistonkeruumenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä. Tutkimuksellisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi.
Keskeisiä käsitteitä ovat vieraantuminen ja vieraannuttaminen, jotka esiintyvät vieraantumisnarratiiveissa toisiinsa kietoutuneina. Ne ilmentävät kumpikin häiriötä perhesysteemissä. Perhettä tarkastellaan tässä työssä sosiaalisena konstruktiona. Etenkin vieraannuttamiseen mutta usein myös vieraantumiseen liittyy vanhempien ero.
Taustatekijänä tutkimusaiheessani on modernisaation seurauksena voimistunut yksilöllistymiskehitys, johon liittyy ydinperheen ja perinteiden merkityksen väheneminen, perhekäsityksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos sekä terapiakulttuuri.
Kaikissa kolmessa vieraantumisnarratiivissa vieraantumisprosessi alkaa vanhempien haastavasta erosta ja äidin vieraannuttamistoiminta käynnistää vieraantumisen. Merkittävä yhteyden palautumisen mahdollistaja on se, että eroava puoliso ei puhu pahaa jätetystä osapuolesta. Vieraantuminen vaikuttaisi olevan aikuisen lapsen keino hoitaa tilanteen synnyttämää ahdistustaan. Aikuisen lapsen tahtotila joko mahdollistaa tai estää yhteyden syntymisen. Myös lähipiirin toiminnalla on suuri merkitys.
Käsitettä vieraantuminen ei käytetä suomenkielisessä tutkimuksessa täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Ehdotan, että kun kyseessä on vanhemmasta lähtöisin oleva alaikäiseen tai aikuiseen lapseen tai toiseen vanhempaan kohdistuva toiminta, käytettäisiin käsitettä vieraannuttaminen, jonka seurausta on vieraantuminen (parental alienation), ja kun puhutaan aikuisesta lapsesta lähtöisin olevasta vanhempaan kohdistuvasta toiminnasta, käytettäisiin käsitettä etäännyttäminen, ja sen seurausta kutsuttaisiin käsitteellä etääntyminen (parental estrangement). Jälkimmäisessä tapauksessa yhtenä etäännyttämisen syynä muiden ilmeisiksi koettujen syiden rinnalla on vanhemman vieraannuttamistoiminta.
Lähestyn tutkimusaihettani kulttuurianalyyttisesti. Aineistonkeruumenetelmänä olen käyttänyt teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä. Tutkimuksellisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi.
Keskeisiä käsitteitä ovat vieraantuminen ja vieraannuttaminen, jotka esiintyvät vieraantumisnarratiiveissa toisiinsa kietoutuneina. Ne ilmentävät kumpikin häiriötä perhesysteemissä. Perhettä tarkastellaan tässä työssä sosiaalisena konstruktiona. Etenkin vieraannuttamiseen mutta usein myös vieraantumiseen liittyy vanhempien ero.
Taustatekijänä tutkimusaiheessani on modernisaation seurauksena voimistunut yksilöllistymiskehitys, johon liittyy ydinperheen ja perinteiden merkityksen väheneminen, perhekäsityksen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen muutos sekä terapiakulttuuri.
Kaikissa kolmessa vieraantumisnarratiivissa vieraantumisprosessi alkaa vanhempien haastavasta erosta ja äidin vieraannuttamistoiminta käynnistää vieraantumisen. Merkittävä yhteyden palautumisen mahdollistaja on se, että eroava puoliso ei puhu pahaa jätetystä osapuolesta. Vieraantuminen vaikuttaisi olevan aikuisen lapsen keino hoitaa tilanteen synnyttämää ahdistustaan. Aikuisen lapsen tahtotila joko mahdollistaa tai estää yhteyden syntymisen. Myös lähipiirin toiminnalla on suuri merkitys.
Käsitettä vieraantuminen ei käytetä suomenkielisessä tutkimuksessa täsmällisesti ja yksiselitteisesti. Ehdotan, että kun kyseessä on vanhemmasta lähtöisin oleva alaikäiseen tai aikuiseen lapseen tai toiseen vanhempaan kohdistuva toiminta, käytettäisiin käsitettä vieraannuttaminen, jonka seurausta on vieraantuminen (parental alienation), ja kun puhutaan aikuisesta lapsesta lähtöisin olevasta vanhempaan kohdistuvasta toiminnasta, käytettäisiin käsitettä etäännyttäminen, ja sen seurausta kutsuttaisiin käsitteellä etääntyminen (parental estrangement). Jälkimmäisessä tapauksessa yhtenä etäännyttämisen syynä muiden ilmeisiksi koettujen syiden rinnalla on vanhemman vieraannuttamistoiminta.