Paikkasidonnainen taide vailla paikkaansa : Hilma af Klintin Kymmenen suurinta toteutumatta jääneessä temppelissään

Abstract

Tutkin kandidaatintutkielmassani Hilma af Klintin (1862–1944) Temppelimaalausten sarjaan kuuluvien Kymmenen suurimman (1907) tilallista kokemista. Af Klintin Temppelimaalaukset syntyivät tilallisen kontekstinsa ehdoilla. Temppelimaalauksiin kuuluvat Kymmenen suurinta luotiin suunnitteilla olleeseen esoteeriseen temppeliin, jota ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Pohdin tutkielmassani, kuinka paikkasidonnaisen taiteen tilallinen konteksti voidaan luoda uudelleen erilaisiin lokaatioihin sekä sitä, kuinka tietty paikka tai sen puute vaikuttaa teoskokemukseen. Keskityn tutkimuksessani Kymmenen suurimman installointiin Lontoon Tate Modernissa (20.4. – 3.9.2023) ja Solomon R. Guggenheim -museossa New Yorkissa (12.10.2018–23.4.2019) sekä Af Klintin toteutumatta jääneen suunnitelman temppelirakennuksessa, jonne teokset oli alun perin määrä sijoittaa. Siinä missä olen itse vieraillut Tate Modernin näyttelyssä, tutkin Guggenheim -museota kuva- ja videomateriaalin pohjalta. Maurice Merleau-Pontyn myöhempään tuotantoon, lähinnä vuonna 1964 julkaistuun esseeseen Silmä ja Mieli, perustuva fenomenologinen lähestymistapani osoittaa, kuinka teosten installaatio osallistaa Kymmenen suurimman kokijan osaksi teosten merkitysten muotoutumista. Hyödynnän tutkielmassani aiempaa tilallisuudesta ja paikkasidonnaisuudesta tehtyä tutkimusta, joka perustuu pitkälti Miwon Kwonin tekemään tutkimukseen. Laaja ymmärrykseni paikkasidonnaisuudesta ja tilallisuudesta vahvistaa käsitystä teosten tilallisuuden muodostumisesta sijaintipaikan lisäksi esimerkiksi kulttuurisesta, institutionaalisesta tai kokemuksellisesta kehyksestä. Esitän tutkimuksessani, että af Klintin Temppelimaalausten paikkasidonnaisuus voi toteutua monenlaisissa tiloissa.