Ilmastodiskurssit tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheissa vuosina 2013–2024
Leimio, Aino (2025-01-20)
Ilmastodiskurssit tasavallan presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheissa vuosina 2013–2024
(20.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501236537
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501236537
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta kiihtyvällä vauhdilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo esimerkiksi tulvina ja kuivuutena ympäri maailmaa. Ilmastonmuutoksesta onkin tullut yksi politiikan keskeisimmistä kysymyksistä viime vuosikymmenten aikana. Tässä tutkielmassa tarkastelen tapoja, joilla entinen Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö käsittelee ilmastonmuutosta vuosittaisissa uudenvuodenpuheissaan vuosina 2013–2024. Tutkielman analyysimenetelmänä käytän diskurssianalyysiä ja se muodostaa samalla myös pohjan tutkielmani teoreettiselle viitekehykselle. Diskurssianalyysi perustuu käsitykselle, jonka mukaan presidentin kielenkäyttö ei vain heijastele jo olemassa olevaa maailmaa, vaan myös rakentaa ja muovaa todellisuutta. Tarkastelen tutkielmassa presidentin puheita pehmeänä vallankäyttönä.
Tulosten perusteella presidentti Niinistön uudenvuodenpuheista erottuu kolme ilmastodiskurssia: toivo-, uhka- ja yksilön vastuu -diskurssi. Ilmastonmuutos on esillä presidentti Niinistön uudenvuodenpuheissa vuodesta 2015 vuoteen 2024. Toivodiskurssi suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti ja näkee kriisin hoidossa myös mahdollisuuksia hyötyä taloudellisesti. Diskurssi on vahva läpi vuosien, mutta diskurssin painopiste muuttuu osittain vuosien aikana. Toivodiskurssin rinnalla kulkee vuosi vuodelta voimistuva uhkadiskurssi. Uhkadiskurssi on sävyltään pessimistisempi. Diskurssiin kuuluu puhe kriisin vakavuudesta, ajan loppumisesta ja toiminnan tärkeydestä. Kolmantena diskurssina presidentti Niinistön uudenvuodenpuheista on erotettavissa yksilön vastuu -diskurssi, joka korostaa nimensä mukaisesti yksilön roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Diskurssi on kolmesta listatusta diskurssista konkreettisin ja pyrkii aktivoimaan, kannustamaan kansalaisia toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Myös yksilön vastuu- diskurssi on osa uudenvuodenpuheita koko presidenttikauden ajan.
Presidentti Sauli Niinistön tavat puhua ilmastonmuutoksesta presidentin uudenvuodenpuheissa voi nähdä heijastelevan presidentin maailmankuvaa, arvoja ja poliittisia kantoja, sekä yhteiskunnallisia virtauksia, kuten individualismia. Teoreettisen viitekehyksen valossa kielenkäyttö ja diskurssit myös muovaavat ja vahvistavat näiden virtausten ja maailmankuvien asemaa yhteiskunnassa.
Tulosten perusteella presidentti Niinistön uudenvuodenpuheista erottuu kolme ilmastodiskurssia: toivo-, uhka- ja yksilön vastuu -diskurssi. Ilmastonmuutos on esillä presidentti Niinistön uudenvuodenpuheissa vuodesta 2015 vuoteen 2024. Toivodiskurssi suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti ja näkee kriisin hoidossa myös mahdollisuuksia hyötyä taloudellisesti. Diskurssi on vahva läpi vuosien, mutta diskurssin painopiste muuttuu osittain vuosien aikana. Toivodiskurssin rinnalla kulkee vuosi vuodelta voimistuva uhkadiskurssi. Uhkadiskurssi on sävyltään pessimistisempi. Diskurssiin kuuluu puhe kriisin vakavuudesta, ajan loppumisesta ja toiminnan tärkeydestä. Kolmantena diskurssina presidentti Niinistön uudenvuodenpuheista on erotettavissa yksilön vastuu -diskurssi, joka korostaa nimensä mukaisesti yksilön roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä. Diskurssi on kolmesta listatusta diskurssista konkreettisin ja pyrkii aktivoimaan, kannustamaan kansalaisia toimimaan yhteisen hyvän puolesta. Myös yksilön vastuu- diskurssi on osa uudenvuodenpuheita koko presidenttikauden ajan.
Presidentti Sauli Niinistön tavat puhua ilmastonmuutoksesta presidentin uudenvuodenpuheissa voi nähdä heijastelevan presidentin maailmankuvaa, arvoja ja poliittisia kantoja, sekä yhteiskunnallisia virtauksia, kuten individualismia. Teoreettisen viitekehyksen valossa kielenkäyttö ja diskurssit myös muovaavat ja vahvistavat näiden virtausten ja maailmankuvien asemaa yhteiskunnassa.