"Elämän nurjan puolen kanssa tässä ollaan tekemisissä" : Henkisyys voimavarana sosiaalitekijän työssä
Leino, Laura (2025-01-22)
"Elämän nurjan puolen kanssa tässä ollaan tekemisissä" : Henkisyys voimavarana sosiaalitekijän työssä
(22.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501277231
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501277231
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee sitä, miten aikuissosiaalityöntekijät jäsentävät omaa henkisyyttään, ja sitä, miten he hyödyntävät henkisyyttä voimavarana työssään. Sosiaalityö on eettisesti haastavaa työtä, jonka tavoitteena on parantaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten asemaa. Työtä hankaloittaa työntekijän päätösvapautta vähentävä liiallinen byrokratian määrä sekä asiakkaiden päällekkäiset ongelmat.
Empiirisen tutkimuksen aineistona toimii viiden aikuissosiaalityöntekijän haastattelut. Metodeina käytetään laadullista sisällönanalyysiä tarkastellessa työntekijöiden omia jäsennyksiä kokemusnäkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen käsite on henkisyys.
Aineiston perusteella aikuissosiaalityöntekijöillä on useita tapoja jäsentää omaa henkisyyttään. Jokaisella on omia tapoja sen hyödyntämiseen voimavarana, ja niistä yleisimmiksi nousevat usko korkeampaan voimaan ja siihen, että negatiivisillakin asioilla voi olla hyviä seurauksia. Informanttien kokemuksissa näihin liittyy vahvasti rukoileminen. Henkisyyden käsitteeseen liitetään lisäksi vahvasti oma arvomaailma, ja vastauksissa korostuu ihmisten näkeminen samanarvoisina ja asiakkaan näkeminen kokonaisuutena taustoistaan riippumatta. Työ koetaan palkitsevana, kun sitä pystytään tekemään omien arvojen mukaisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella tärkeänä voimavarana pidetään rauhoittumista, jota moni kokee tarvitsevansa kuormittavan työn vastapainoksi. Yleisimmät keinot rauhoittumisen tavoitteluun ovat jooga ja meditointi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että edellä mainituilla harjoitteilla on positiivinen vaikutus sosiaalityöntekijöiden mielenterveyteen, mikä parantaa työntekijän mahdollisuuksia tehdä työtä eettisesti.
Empiirisen tutkimuksen aineistona toimii viiden aikuissosiaalityöntekijän haastattelut. Metodeina käytetään laadullista sisällönanalyysiä tarkastellessa työntekijöiden omia jäsennyksiä kokemusnäkökulmaa hyödyntäen. Tutkimuksen keskeinen teoreettinen käsite on henkisyys.
Aineiston perusteella aikuissosiaalityöntekijöillä on useita tapoja jäsentää omaa henkisyyttään. Jokaisella on omia tapoja sen hyödyntämiseen voimavarana, ja niistä yleisimmiksi nousevat usko korkeampaan voimaan ja siihen, että negatiivisillakin asioilla voi olla hyviä seurauksia. Informanttien kokemuksissa näihin liittyy vahvasti rukoileminen. Henkisyyden käsitteeseen liitetään lisäksi vahvasti oma arvomaailma, ja vastauksissa korostuu ihmisten näkeminen samanarvoisina ja asiakkaan näkeminen kokonaisuutena taustoistaan riippumatta. Työ koetaan palkitsevana, kun sitä pystytään tekemään omien arvojen mukaisesti.
Tutkimuksen tulosten perusteella tärkeänä voimavarana pidetään rauhoittumista, jota moni kokee tarvitsevansa kuormittavan työn vastapainoksi. Yleisimmät keinot rauhoittumisen tavoitteluun ovat jooga ja meditointi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että edellä mainituilla harjoitteilla on positiivinen vaikutus sosiaalityöntekijöiden mielenterveyteen, mikä parantaa työntekijän mahdollisuuksia tehdä työtä eettisesti.