”Mikään ei tuntunut samalta yksin” : Yksinäisyyden representaatio alakouluikäisille lapsille suunnatuissa kertomakirjoissa
Turpeinen, Eveliina (2025-01-21)
”Mikään ei tuntunut samalta yksin” : Yksinäisyyden representaatio alakouluikäisille lapsille suunnatuissa kertomakirjoissa
(21.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501276993
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501276993
Tiivistelmä
Yksinäisyys on laaja ja monitasoinen ongelma Suomessa. Kyseessä on pääasiassa henkilön kokemus ystävyyssuhteiden laadun ja määrän puutteista. Tutkimuksissa sen on todettu vaikuttavan terveyteen. Myös sen yhteys hyvinvointiin on laajalti tunnistettu. Yksinäisyydestä kärsivät monet suomalaiset aikuiset, nuoret ja lapset. Yksinäisyys on henkilökohtaisten kokemusten lisäksi kulttuurinen ilmiö, ja Suomessa moni kirja käsittelee sitä. Kirjallisuudessa yksinäisyys ilmenee erilaisina representaatioina. Tässä tutkielmassa lähestyn yksinäisyyden representaatioita tarkastelemalla kolmea alakouluikäisille lapsille suunnattua kertomakirjaa. Tarkoitukseni on selvittää, miten yksinäisyyttä kuvataan ja käsitellään alakoululaisille suunnatuissa kertomakirjoissa 2020-luvun taitteessa. Tämän myötä tutkielmani antaa sanastoa ja malleja, joiden avulla yksinäisyydestä voidaan puhua lasten kanssa muun muassa sosiaalityössä. Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä.
Tulokset on jaettu kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat ”Yksinäisyyttä kokeva hahmo”, ”Yksinäisyyttä aiheuttavat tilanteet” ja ” Yksinäisyyteen liittyvät tunteet ja tuntemukset”. Kussakin ulottuvuudessa on vähintään yksi pääteema, joista osa jakautuu vielä pienempiin alateemoihin. ”Yksinäisyyttä kokevat hahmot”-ulottuvuuteen muotoutui neljä pääteemaa, jotka ovat: tavanomaisuus, ujous, huono itsetunto ja erilaisuus. ”Yksinäisyyttä aiheuttavat tilanteet”-ulottuvuus jakautuu taas viiteen pääteemaan, jotka ovat: tilannesidonnaisuus, toistuvuus, toiminnan merkitys, kiusaaminen sekä yksinolon ja yksinäisyyden erillisyys. Viimeisenä ”Yksinäisyyteen liittyvät tunteet ja tuntemukset”-ulottuvuus koostuu vain yhdestä pääteemasta, jonka olen nimennyt suruksi.
Analyysin perusteella 2020-luvun taiteen kirjallisuudessa yksinäisyydestä luodaan toiveikasta kuvaa. Representaatiossa näkyvät ilmiön väliaikaisuus ja ohimenevyys sekä se, että yksinäisyys ei ole yksinäisyyttä kokevan syytä. Representaatioissa tuodaan esille myös, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa sekä omaan että muiden kokemaan yksinäisyyteen. Tulokset ovat sopusoinnussa sosiaalityön tavoitteiden ja tarkoituksen kanssa.
Tulokset on jaettu kolmeen ulottuvuuteen, jotka ovat ”Yksinäisyyttä kokeva hahmo”, ”Yksinäisyyttä aiheuttavat tilanteet” ja ” Yksinäisyyteen liittyvät tunteet ja tuntemukset”. Kussakin ulottuvuudessa on vähintään yksi pääteema, joista osa jakautuu vielä pienempiin alateemoihin. ”Yksinäisyyttä kokevat hahmot”-ulottuvuuteen muotoutui neljä pääteemaa, jotka ovat: tavanomaisuus, ujous, huono itsetunto ja erilaisuus. ”Yksinäisyyttä aiheuttavat tilanteet”-ulottuvuus jakautuu taas viiteen pääteemaan, jotka ovat: tilannesidonnaisuus, toistuvuus, toiminnan merkitys, kiusaaminen sekä yksinolon ja yksinäisyyden erillisyys. Viimeisenä ”Yksinäisyyteen liittyvät tunteet ja tuntemukset”-ulottuvuus koostuu vain yhdestä pääteemasta, jonka olen nimennyt suruksi.
Analyysin perusteella 2020-luvun taiteen kirjallisuudessa yksinäisyydestä luodaan toiveikasta kuvaa. Representaatiossa näkyvät ilmiön väliaikaisuus ja ohimenevyys sekä se, että yksinäisyys ei ole yksinäisyyttä kokevan syytä. Representaatioissa tuodaan esille myös, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa sekä omaan että muiden kokemaan yksinäisyyteen. Tulokset ovat sopusoinnussa sosiaalityön tavoitteiden ja tarkoituksen kanssa.