Juhlajumalanpalvelus osana valtiopäivien avajaisia : Uskonto suomalaisessa politiikassa
Pitkänen, Vilma (2025-01-23)
Juhlajumalanpalvelus osana valtiopäivien avajaisia : Uskonto suomalaisessa politiikassa
(23.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501297921
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501297921
Tiivistelmä
Tämä tutkimus selvittää kahden tutkimuskysymyksen avulla kansanedustajien ja presidentin näkemyksiä juhlajumalanpalveluksesta osana valtiopäivien avajaisia, sekä uskonnon roolia suomalaisessa politiikassa. Miten kansanedustajat ja presidentti jäsentävät juhlajumalanpalvelusta osana poliittisia työtehtäviä. Mitä nämä näkemykset kertovat uskonnon paikasta osana suomalaista politiikkaa.
Aineistona käytetään kansanedustajille lähetettyä kyselyä, sekä lehtiartikkelia, jossa vuoden 2024 presidentinvaaliehdokkaita on haastateltu katsomus -teemasta. Metodina hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia, jolla aineistosta haetaan kulttuurisia jäsennyksiä ryhmittelyn avulla luokitusten ja erontekojen muodossa. Keskeisenä teoriaohjaavana käsitteenä on uskonnon kulttuuristuminen.
Valtiopäiväjumalanpalvelus miellettiin perinteeksi, jonka merkitys perustui enemmän kulttuuriin, kuin uskontoon. Jumalanpalveluksessa yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi. Jumalanpalvelusrituaalin uskottiin pysyvän osana valtiopäivien avajaistilaisuutta jatkossakin, mutta perinteen tulevasta luonteesta ja painoarvosta ei ollut yksimielisyyttä. Toiset ajattelivat, että perinne nykyisessä muodossaan tulisi säilyttää, toiset taas ehdottivat sen roolin pienentämistä ja tunnustuksettoman tilaisuuden nostamista viralliseen asemaan jumalanpalveluksen rinnalle.
Kristinuskolla katsottiin Suomessa olevan keskeinen asema politiikan tekemisessä nyt ja tulevaisuudessa evankelisluterilaisen kirkon erityisaseman takia. Kristillisyys vaikuttaa politiikassa kuitenkin menettävän uskonnollista merkitystään kulttuurille sitoutumattoman vallan tavoittelun vuoksi. Tavoitteen saavuttamiseksi löytyivät vastakkaiset keinot, jotka olivat pyrkimys neutraaliuteen ts. uskontojen jättäminen huomiotta, sekä uskontoihin entistä suuremman huomion kiinnittäminen. Kristinuskon ohella esiin nostettiin uskontojen ja katsomusten moninaisuuden kasvu, mikä lisää uskonnonvapauden korostamisen tarpeellisuutta.
Aineistona käytetään kansanedustajille lähetettyä kyselyä, sekä lehtiartikkelia, jossa vuoden 2024 presidentinvaaliehdokkaita on haastateltu katsomus -teemasta. Metodina hyödynnetään laadullista sisällönanalyysia, jolla aineistosta haetaan kulttuurisia jäsennyksiä ryhmittelyn avulla luokitusten ja erontekojen muodossa. Keskeisenä teoriaohjaavana käsitteenä on uskonnon kulttuuristuminen.
Valtiopäiväjumalanpalvelus miellettiin perinteeksi, jonka merkitys perustui enemmän kulttuuriin, kuin uskontoon. Jumalanpalveluksessa yhteisöllisyys koettiin tärkeäksi. Jumalanpalvelusrituaalin uskottiin pysyvän osana valtiopäivien avajaistilaisuutta jatkossakin, mutta perinteen tulevasta luonteesta ja painoarvosta ei ollut yksimielisyyttä. Toiset ajattelivat, että perinne nykyisessä muodossaan tulisi säilyttää, toiset taas ehdottivat sen roolin pienentämistä ja tunnustuksettoman tilaisuuden nostamista viralliseen asemaan jumalanpalveluksen rinnalle.
Kristinuskolla katsottiin Suomessa olevan keskeinen asema politiikan tekemisessä nyt ja tulevaisuudessa evankelisluterilaisen kirkon erityisaseman takia. Kristillisyys vaikuttaa politiikassa kuitenkin menettävän uskonnollista merkitystään kulttuurille sitoutumattoman vallan tavoittelun vuoksi. Tavoitteen saavuttamiseksi löytyivät vastakkaiset keinot, jotka olivat pyrkimys neutraaliuteen ts. uskontojen jättäminen huomiotta, sekä uskontoihin entistä suuremman huomion kiinnittäminen. Kristinuskon ohella esiin nostettiin uskontojen ja katsomusten moninaisuuden kasvu, mikä lisää uskonnonvapauden korostamisen tarpeellisuutta.