Plasman proteiineihin sitoutumisen ja stabiilisuuden arviointimenetelmät radiofarmaseuttisille lääkkeille
Pinta, Isla (2025-01-24)
Plasman proteiineihin sitoutumisen ja stabiilisuuden arviointimenetelmät radiofarmaseuttisille lääkkeille
(24.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501308194
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202501308194
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee radiofarmaseuttisten lääkkeiden sitoutumista plasmaproteiineihin sekä stabiilisuutta plasmassa sekä näiden arviointimenetelmiä. Mahdollisia uusia merkkiaineita etsiessä tulee selvittää merkkiaineen mahdollinen metabolia veressä ja kohdekudoksessa. Stabiilisuutta arvioidaan HPLC-menetelmällä ja sitoutumista plasmaproteiineihin TLC-menetelmällä. Molemmat menetelmistä ovat universaaleja ja hyvin tunnettuja.
Tavoitteena oli selvittää; miksi radiofarmaseuttisten aineiden stabiilisuutta tulee arvioida, miten plasmanäytteet valmistellaan, näytteiden HPLC- ja TLC-analyysit, miten alkuperäisen radiofarmaseuttisen aineen identiteetti määritetään sekä kuinka radiofarmaseuttisen aineen proteiiniton osuus määritetään.
Merkkiaineen tulee kulkeutua kohdesolukkoon alkuperäisessä muodossaan, joten metabolian havaitseminen in vitro vaiheessa useimmiten keskeyttää tutkimukset merkkiaineen kohdalla. Samoin merkkiaine ei myöskään voi liiammin sitoutua plasman proteiineihin, sillä se estää merkkiaineen kulkeutumisen kohdesolukkoon.
Menetelminä tarkasteltiin HPLC:tä ja TLC:tä. Tulosten perusteella radiofarmaseuttisesta aineesta osataan tunnistaa metabolia elimistössä sekä sitoutuminen plasmaproteiineihin ja näin myös mahdollisuus PET-kuvantamisen merkkiaineeksi.
Johtopäätöksissä todetaan käsiteltyjen menetelmien olevan sopivia ja luotettavia radiofarmaseuttisen aineen metabolian ja plasmaproteiineihin sitoutumisen määrittämiseksi. Pohditaan myös prosessin tulevaisuutta ja mahdollista tekoälyn hyödyntämistä data-analyysin tukena.
Tavoitteena oli selvittää; miksi radiofarmaseuttisten aineiden stabiilisuutta tulee arvioida, miten plasmanäytteet valmistellaan, näytteiden HPLC- ja TLC-analyysit, miten alkuperäisen radiofarmaseuttisen aineen identiteetti määritetään sekä kuinka radiofarmaseuttisen aineen proteiiniton osuus määritetään.
Merkkiaineen tulee kulkeutua kohdesolukkoon alkuperäisessä muodossaan, joten metabolian havaitseminen in vitro vaiheessa useimmiten keskeyttää tutkimukset merkkiaineen kohdalla. Samoin merkkiaine ei myöskään voi liiammin sitoutua plasman proteiineihin, sillä se estää merkkiaineen kulkeutumisen kohdesolukkoon.
Menetelminä tarkasteltiin HPLC:tä ja TLC:tä. Tulosten perusteella radiofarmaseuttisesta aineesta osataan tunnistaa metabolia elimistössä sekä sitoutuminen plasmaproteiineihin ja näin myös mahdollisuus PET-kuvantamisen merkkiaineeksi.
Johtopäätöksissä todetaan käsiteltyjen menetelmien olevan sopivia ja luotettavia radiofarmaseuttisen aineen metabolian ja plasmaproteiineihin sitoutumisen määrittämiseksi. Pohditaan myös prosessin tulevaisuutta ja mahdollista tekoälyn hyödyntämistä data-analyysin tukena.