Takaisinsirontaelektronidiffraktion käyttö materiaalitutkimuksessa
Virtanen, Markus (2025-01-22)
Takaisinsirontaelektronidiffraktion käyttö materiaalitutkimuksessa
Virtanen, Markus
(22.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502039330
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502039330
Tiivistelmä
Takaisinsirontaelektronidiffraktio (engl. electron backscatter diffraction, EBSD) soveltuu materiaalin mikrorakenteen selvittämiseen. Pyyhkäisyelektronimikroskoopin
(engl. scanning electron microscope, SEM) elektronisuihku diffraktoituu
näytemateriaalin kidetasojen ansiosta, minkä vuoksi syntyneestä diffraktiokuviosta voidaan selvittää materiaalin kiderakenne. Mittausdatan perusteella voidaan
tunnistaa näytteessä olevat faasit sekä yksittäisten kiteiden orientaatio.
EBSD-menetelmää voidaan käyttää EDS-mittausten (engl. energy dispersive X-ray
spectroscopy, EDS) kanssa rinnakkain, jolloin materiaalin koostumuksen lisäksi voidaan selvittää myös sen rakenne, jolloin materiaali voidaan karakterisoida tarkemmin. EBSD ja EDS täydentävät toisiaan tätä tarkoitusta varten. EBSD-menetelmää
voidaan käyttää kiteisiin materiaaleihin samanaikaisesti EDS:n kanssa.
EBSD on suhteellisen pintaherkkä menetelmä, mikä vaatii kiteisen ja erittäin tasaisen näytepinnan. Tästä johtuen näytteenvalmistus vaatii erityistä huomiota. EBSD-menetelmä soveltuu erinomaisesti metallurgisten näytteiden mittaamiseen, mutta
sitä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi geologisten näytteiden karakterisointiin.
SEM:n elektronisuihkun parametreilla on suuri vaikutus mittausten onnistumiseen
ja ne riippuvat paljolti mitattavan näytteen tyypistä. Mittaukset voidaan suorittaa
myös korkeammassa kammiopaineessa, mikä on hyödyllistä heikosti sähköä johtavien näytteiden kohdalla.
Materiaalin kiderakenteen ja kiteiden orientaatioiden perusteella näytteestä voidaan
määrittää raekoko ja raerajat, sekä niiden jakaumat mitatulla alueella. Tällöin saavutetaan visuaalisten karttojen lisäksi myös statistista tietoa. Raerajajakaumasta
voidaan nähdä minkä verran näytteessä on esimerkiksi matalan tai korkean kulman raerajoja sekä kaksosrajoja. Mittauksilla voidaan selvittää se, kuinka kiteytynyttä materiaali on, ja tämän lisäksi voidaan myös havaita mahdolliset deformaatiot
näytemateriaalissa.
(engl. scanning electron microscope, SEM) elektronisuihku diffraktoituu
näytemateriaalin kidetasojen ansiosta, minkä vuoksi syntyneestä diffraktiokuviosta voidaan selvittää materiaalin kiderakenne. Mittausdatan perusteella voidaan
tunnistaa näytteessä olevat faasit sekä yksittäisten kiteiden orientaatio.
EBSD-menetelmää voidaan käyttää EDS-mittausten (engl. energy dispersive X-ray
spectroscopy, EDS) kanssa rinnakkain, jolloin materiaalin koostumuksen lisäksi voidaan selvittää myös sen rakenne, jolloin materiaali voidaan karakterisoida tarkemmin. EBSD ja EDS täydentävät toisiaan tätä tarkoitusta varten. EBSD-menetelmää
voidaan käyttää kiteisiin materiaaleihin samanaikaisesti EDS:n kanssa.
EBSD on suhteellisen pintaherkkä menetelmä, mikä vaatii kiteisen ja erittäin tasaisen näytepinnan. Tästä johtuen näytteenvalmistus vaatii erityistä huomiota. EBSD-menetelmä soveltuu erinomaisesti metallurgisten näytteiden mittaamiseen, mutta
sitä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi geologisten näytteiden karakterisointiin.
SEM:n elektronisuihkun parametreilla on suuri vaikutus mittausten onnistumiseen
ja ne riippuvat paljolti mitattavan näytteen tyypistä. Mittaukset voidaan suorittaa
myös korkeammassa kammiopaineessa, mikä on hyödyllistä heikosti sähköä johtavien näytteiden kohdalla.
Materiaalin kiderakenteen ja kiteiden orientaatioiden perusteella näytteestä voidaan
määrittää raekoko ja raerajat, sekä niiden jakaumat mitatulla alueella. Tällöin saavutetaan visuaalisten karttojen lisäksi myös statistista tietoa. Raerajajakaumasta
voidaan nähdä minkä verran näytteessä on esimerkiksi matalan tai korkean kulman raerajoja sekä kaksosrajoja. Mittauksilla voidaan selvittää se, kuinka kiteytynyttä materiaali on, ja tämän lisäksi voidaan myös havaita mahdolliset deformaatiot
näytemateriaalissa.