Gingiviitin diagnostiikka ja hoito
Ruokonen, Lotta; Dumig, Pia (2025-01-24)
Gingiviitin diagnostiikka ja hoito
(24.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502038961
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502038961
Tiivistelmä
Gingiviitti eli ientulehdus on paikallinen, useimmiten krooninen ja yleensä lähes oireeton ikenen tulehdustila, joka on seurausta plakin eli biofilmin kertymisestä hampaan pinnalle supra-/subgingivaalisesti. Gingiviitin diagnostiikka perustuu parodontologiseen tutkimukseen sisältyvän ientaskumittauksen yhteydessä todennettavan ienverenvuodon esiintymiseen. Gingiviittiin liittyy myös kliinisesti havaittavat muutokset ikenissä, kuten turvotus ja punoitus.
Gingiviitissä tulehdus rajautuu ikenen alueelle, mutta pitkään hoitamattomana se voi myös edetä ja johtaa pysyviin kiinnitys- ja luukatomuutoksiin eli parodontiittiin. Ien- ja hampaan kiinnityskudossairauksien esiintyvyys on väestössämme erittäin yleistä, mikä lisää suunterveyden kannalta hammashoidollista sekä kansanterveydellistä merkittävyyttä, sillä yhä useammin ikääntyvällä väestöllä on jäljellä oma hampaisto.
Gingiviitin ehkäisyssä ja hoidossa keskeisintä on plakin eli biofilmin säännöllinen poistaminen hampaiden pinnalta, jossa potilaan toteuttamalla päivittäisellä omahoidolla on tärkein rooli. Hammaslääkärin tai muun suun terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamana gingiviitin hoitoon kuuluukin potilaan omahoidon ohjaaminen, asianmukaisten suunhoitovälineiden valinta sekä plakin ohella plakkiretentioiden (mm. hammaskivi ja täyteyli- ja alimäärät) eliminointi.
Tässä opinnäytetyössämme käsittelemme gingiviitin tärkeimpiä piirteitä kuten diagnostiikkaa ja hoitoa, painottaen D3- parodontologian kurssin oppimistavoitteisiin liittyviä asioita. Lisäksi tuotimme oppimateriaaleja kyseiselle kurssille. Oppimateriaalit koostuvat opetusvideoista, harjoitustentistä sekä luentoihin perustuvista tehtävistä.
Oppimateriaali pilotoitiin syksyllä 2022 toisen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoille D3-parodontologian kurssin yhteydessä. Kurssin jälkeen opiskelijoilta kerättiin palautetta yksinkertaisen kyselylomakkeen avulla, jolla pyrittiin selvittämään materiaalien hyödyllisyyttä oppimiseen sekä pyydettiin mahdollisia kehitysideoita.
Gingiviitissä tulehdus rajautuu ikenen alueelle, mutta pitkään hoitamattomana se voi myös edetä ja johtaa pysyviin kiinnitys- ja luukatomuutoksiin eli parodontiittiin. Ien- ja hampaan kiinnityskudossairauksien esiintyvyys on väestössämme erittäin yleistä, mikä lisää suunterveyden kannalta hammashoidollista sekä kansanterveydellistä merkittävyyttä, sillä yhä useammin ikääntyvällä väestöllä on jäljellä oma hampaisto.
Gingiviitin ehkäisyssä ja hoidossa keskeisintä on plakin eli biofilmin säännöllinen poistaminen hampaiden pinnalta, jossa potilaan toteuttamalla päivittäisellä omahoidolla on tärkein rooli. Hammaslääkärin tai muun suun terveydenhuollon ammattilaisen toteuttamana gingiviitin hoitoon kuuluukin potilaan omahoidon ohjaaminen, asianmukaisten suunhoitovälineiden valinta sekä plakin ohella plakkiretentioiden (mm. hammaskivi ja täyteyli- ja alimäärät) eliminointi.
Tässä opinnäytetyössämme käsittelemme gingiviitin tärkeimpiä piirteitä kuten diagnostiikkaa ja hoitoa, painottaen D3- parodontologian kurssin oppimistavoitteisiin liittyviä asioita. Lisäksi tuotimme oppimateriaaleja kyseiselle kurssille. Oppimateriaalit koostuvat opetusvideoista, harjoitustentistä sekä luentoihin perustuvista tehtävistä.
Oppimateriaali pilotoitiin syksyllä 2022 toisen vuosikurssin hammaslääketieteen opiskelijoille D3-parodontologian kurssin yhteydessä. Kurssin jälkeen opiskelijoilta kerättiin palautetta yksinkertaisen kyselylomakkeen avulla, jolla pyrittiin selvittämään materiaalien hyödyllisyyttä oppimiseen sekä pyydettiin mahdollisia kehitysideoita.