Syrjäytymisen ehkäiseminen pitkäjänteisen tuen avulla
Pietilä, Hanna (2024-12-18)
Syrjäytymisen ehkäiseminen pitkäjänteisen tuen avulla
Pietilä, Hanna
(18.12.2024)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502039306
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202502039306
Tiivistelmä
Suomessa nuorten syrjäytyminen on kasvava yhteiskunnallinen ongelma ja sen ehkäisemiseksi on olemassa erilaisia keinoja ja tukimuotoja. Tutkielmassa tarkasteltiin pitkäjänteisen tukityömuodon vaikutusta nuorten syrjäytymisen riskeihin sekä verkostoyhteistyön merkitystä nuorten syrjäytymiseen vaikuttamisessa yhdessä järjestötason tarjoaman tuen kanssa. Sosiaalityölle tämä tutkimus on merkittävä, koska sosiaalityössä tunnistetaan usein niitä ryhmiä, joilla syrjäytymisen riskit ovat suuria.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla järjestötoimija-Iceheartsin kanssa. Tutkimusaineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta sekä teoriasta, joka toimii aineiston sisällönanalyysin rinnalla läpi tutkielman. Tutkimukseen haastateltavista henkilöistä kolme on toiminut tai toimii järjestötoiminnan joukkueen kasvattajana, yksi haastateltavista on järjestön joukkuepolun käynyt henkilö, joka toimii nykyisenä kasvattajana ja yksi haastateltavista on polun käynyt henkilö. Tutkimustulokset koostuvat sekä kasvattajien että polun käyneiden nuorten vastauksista. Tutkielmassa vastaan tutkimuskysymyksiin miten pitkäjänteinen tukityömuoto pystyy vaikuttamaan nuoren syrjäytymisen riskeihin ja millaisena järjestötason ja julkisen sektorin yhteistyö näyttäytyy nuorten syrjäytymiseen vaikuttamisessa.
Tutkimustulosten mukaan pitkäjänteinen tukityömuoto ehkäisee syrjäytymistä monin eri tavoin. Keskeinen asia tutkimustuloksissa on lapsen ja nuoren rinnalla kulkeva pitkäjänteinen ja pitkäaikainen aikuinen, josta vuosien yhteistyön myötä muodostuu nuorelle ja hänen perheelleen hyvin merkittävä ja tärkeä aikuinen. Pitkäjänteisessä työskentelyssä etenkin varhainen työskentelyn aloitus, pysyvyys, luottamus, turvallisuus ja läsnäolo nousivat esiin keskeisinä syrjäytymistä ehkäisevinä asioina, koska nämä asiat tukevat lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä. Joukkuetoiminta edistää yhteenkuuluvuutta ja ehkäisee yksinäisyyttä, joka on merkittävä syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Lisäksi aika koettiin hyvin merkittävänä asiana, koska joukkueen kasvattajalla on käyttää aikaa työskentelyyn ja mahdollisuus osallistua esimerkiksi koulutyöskentelyyn tiiviisti lasta ja nuorta tukien.
Myös verkostojen välisellä yhteistyöllä voidaan todeta olevan vaikutusta syrjäytymisen riskeihin. Koulutyöskentely nousi merkittävänä asiana esille, koska koulunkäyntiin liittyviä haasteita ja ongelmia on erityisen tuen tarpeessa olevilla lapsilla paljon. Sosiaalitoimi nähtiin osittain hiljaisena toimijana taustalla, mutta parhaimmillaan yhteistyö on kollegiaalista ja sosiaalitoimen edustaja on kuunnellut joukkueen kasvattajia ja heidän mielipiteitään. Yhteistyössä perheen asema korostuu ja perhe tulee saada sitoutumaan työskentelyyn, koska perhe on ennaltaehkäisevän työskentelyn tärkein työkalu.
Johtopäätöksinä tässä tutkielmassa voidaan todeta ennaltaehkäisevän työskentelyn olevan avainasemassa nuorten syrjäytymistä tarkastellessa. Perheiden hyvinvointiin ja palveluihin tulee panostaa jo ennen varsinaisten ongelmien syntyä. Hyvinvointialueiden resurssit ovat ajankohtaisesti puutteellisia, mutta järjestötoimijoilla sen sijaan on mahdollisuus toteuttaa pitkäjänteistä työskentelyä lapsiperheiden kanssa yhteistyössä muiden verkoston jäsenten kanssa.
Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla järjestötoimija-Iceheartsin kanssa. Tutkimusaineisto koostuu viidestä teemahaastattelusta sekä teoriasta, joka toimii aineiston sisällönanalyysin rinnalla läpi tutkielman. Tutkimukseen haastateltavista henkilöistä kolme on toiminut tai toimii järjestötoiminnan joukkueen kasvattajana, yksi haastateltavista on järjestön joukkuepolun käynyt henkilö, joka toimii nykyisenä kasvattajana ja yksi haastateltavista on polun käynyt henkilö. Tutkimustulokset koostuvat sekä kasvattajien että polun käyneiden nuorten vastauksista. Tutkielmassa vastaan tutkimuskysymyksiin miten pitkäjänteinen tukityömuoto pystyy vaikuttamaan nuoren syrjäytymisen riskeihin ja millaisena järjestötason ja julkisen sektorin yhteistyö näyttäytyy nuorten syrjäytymiseen vaikuttamisessa.
Tutkimustulosten mukaan pitkäjänteinen tukityömuoto ehkäisee syrjäytymistä monin eri tavoin. Keskeinen asia tutkimustuloksissa on lapsen ja nuoren rinnalla kulkeva pitkäjänteinen ja pitkäaikainen aikuinen, josta vuosien yhteistyön myötä muodostuu nuorelle ja hänen perheelleen hyvin merkittävä ja tärkeä aikuinen. Pitkäjänteisessä työskentelyssä etenkin varhainen työskentelyn aloitus, pysyvyys, luottamus, turvallisuus ja läsnäolo nousivat esiin keskeisinä syrjäytymistä ehkäisevinä asioina, koska nämä asiat tukevat lapsen tasapainoista kasvua ja kehitystä. Joukkuetoiminta edistää yhteenkuuluvuutta ja ehkäisee yksinäisyyttä, joka on merkittävä syrjäytymistä aiheuttava tekijä. Lisäksi aika koettiin hyvin merkittävänä asiana, koska joukkueen kasvattajalla on käyttää aikaa työskentelyyn ja mahdollisuus osallistua esimerkiksi koulutyöskentelyyn tiiviisti lasta ja nuorta tukien.
Myös verkostojen välisellä yhteistyöllä voidaan todeta olevan vaikutusta syrjäytymisen riskeihin. Koulutyöskentely nousi merkittävänä asiana esille, koska koulunkäyntiin liittyviä haasteita ja ongelmia on erityisen tuen tarpeessa olevilla lapsilla paljon. Sosiaalitoimi nähtiin osittain hiljaisena toimijana taustalla, mutta parhaimmillaan yhteistyö on kollegiaalista ja sosiaalitoimen edustaja on kuunnellut joukkueen kasvattajia ja heidän mielipiteitään. Yhteistyössä perheen asema korostuu ja perhe tulee saada sitoutumaan työskentelyyn, koska perhe on ennaltaehkäisevän työskentelyn tärkein työkalu.
Johtopäätöksinä tässä tutkielmassa voidaan todeta ennaltaehkäisevän työskentelyn olevan avainasemassa nuorten syrjäytymistä tarkastellessa. Perheiden hyvinvointiin ja palveluihin tulee panostaa jo ennen varsinaisten ongelmien syntyä. Hyvinvointialueiden resurssit ovat ajankohtaisesti puutteellisia, mutta järjestötoimijoilla sen sijaan on mahdollisuus toteuttaa pitkäjänteistä työskentelyä lapsiperheiden kanssa yhteistyössä muiden verkoston jäsenten kanssa.