Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden oikeudellinen asema ja marjalain lainvalmistelu

Abstract

Tutkimukseni käsittelee ulkomaalaisten luonnonmarjanpoimijoiden oikeudellista asemaa, josta säännellään laissa ulkomaalaisten luonnontuotteiden kerääjien oikeudellisesta asemasta eli niin sanotussa marjalaissa. Tutkimus on empiirinen oikeussosiologinen tutkimus, joka avaa ulkomaalaisten marjanpoimijoiden oikeudelliseen asemaan liittyviä ongelmia. Marjanpoimijoiden työoikeudellista asemaa työsuhteen ulkopuolella kutsun ei-työntekijyydeksi. Tutkimukseni syventyy sidosryhmien näkemyksiin marjalain lainvalmistelun ja jälkikäteisarvioinnin kuulemisissa.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys jakautuu kolmeen eri aihealueeseen. Ensinnäkin tarkastelen lainvalmistelun kuulemista ja jälkikäteisarviointia. Toiseksi esittelen poimijoiden oikeudellisen aseman työsuhteen ulkopuolella. Kolmanneksi käsittelen työperäisen hyväksikäytön tutkimusta ja kriittisen kriminologian käsitteitä valtion ja yritysten yhteisrikollisuus sekä sallimisen regiimit, joita hyödynnän tutkiessani valtion roolia poimijoiden oikeudellisen aseman luomisessa.

Tutkimuksen empiirisen osion menetelmä on aineistolähtöinen laadullinen sisällönanalyysi, joka toteutettiin teemoittelemalla. Aineisto koostuu lainvalmisteluvaiheen sidosryhmälausunnoista (32 kpl) sekä jälkikäteisarvioinnin sidosryhmäkuulemisen lausunnoista (13 kpl). Tutkimuksen normatiivisessa osiossa tarkastelen kuulemisen ohjeiden noudattamista marjalain kuulemismenettelyissä. Analyyysi paljastaa, että monet sidosryhmät uskoivat marjalain vaikuttavan positiivisesti poimijoiden oikeudelliseen asemaan, mutta erityisesti hyväksikäytön riskin osalta osa lausunnonantajista uskoi lain olevan riittämätön parantamaan poimijoiden oikeudellista asemaa. Jälkikäteisarviointia koskeva analyysi osoittaa, että lausunnonantajien mukaan marjalaki ei estänyt riittävän tehokkaasti poimijoiden ihmiskaupan uhriksi joutumisen riskiä. Tutkimukseni havainnollistaa teoriasidonnaisen normatiivisen osion avulla, että marjalain lainvalmistelussa noudatettiin kuulemisen ohjeita varsin onnistuneesti, mutta poimijoiden kuulematta jättäminen osoittaa lainvalmistelun kuulemisen olleen osin puutteellista.

Näyttää siltä, että alan ihmiskauppariskit ja poimijoiden oikeudellisen aseman haasteet ovat olleet lainsäätäjällä jo vuosia tiedossa. Tutkimustulokseni osoittavat, että marjalaki epäonnistui poimijoiden riittävässä suojaamisessa ja salli poimijoiden ei-työntekijyyden. Tutkimukseni tuo esille, että valtio on sallinut alan hyväksikäytölle alttiiden rakenteiden olemassaolon ja mahdollistanut alan hyväksikäyttörikollisuuden jatkumisen myös marjalain voimassaollessa. Tulevaisuudessa tarvitaan kattavampaa ja osallistavampaa sääntelyä, joka ottaa huomioon poimijoiden oikeudellisen aseman paremmin.