Älykkään sopeutumisen soveltaminen Suomessa : Tapaustutkimuksina kolme supistuvaa maaseutumaista kuntaa

Abstract

Älykäs sopeutuminen on aluesuunnittelumalli, jota alueet voivat hyödyntää reagoidessaan supistumiseen. Sen avulla ne pystyvät säilymään hyvinä elinpaikkoina väestön vähenemisestä huolimatta ja välttämään supistumisesta aiheutuvia kielteisiä seurauksia. Yli kaksi kolmasosaa Manner-Suomen kunnista on menettänyt väestöään 2000-luvulla, mistä huolimatta Suomesta löytyy vain niukasti esimerkkejä supistuvien alueiden suunnittelusta. Älykäs sopeutuminen on levinnyt Suomeen 2020-luvun aikana. Se on vielä vakiintumaton suomalaisessa aluepolitiikassa ja - kehityksessä, jonka vuoksi menetelmän soveltamisesta tarvitaan lisää esimerkkejä.

Tutkielman tavoitteena oli luoda tietoa älykkään sopeutumisen soveltamisesta Suomessa sekä selvittää siinä käytettävien keinojen toimivuutta tarkasteltavissa kunnissa nyt ja tulevaisuudessa. Tutkielmaan valikoitui kolme maaseutumaista älykkäästi sopeutuviksi luokiteltua kuntaa. Aineistoina käytettiin niiden viimeisimpiä kuntastrategioita sekä kuntien työntekijöille tehtyjä puolistrukturoituja teemahaastatteluita. Aineistot analysoitiin teorialähtöisellä sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tarkasteltavat kunnat harjoittivat useaa eri älykkään sopeutumisen tapaa, joista eniten käytettiin suomalaisia, yhteistyön ja elämänlaadun parantamisen keinoja. Kunnat toteuttivat älykästä sopeutumista paikkaperustaisesti, joka on olennaista sen soveltamisessa. Tavat koettiin pääosin onnistuneiksi, sillä ne toivat kunnille taloudellista hyötyä. Toimivuutta perusteltiin myös erilaisten mittareiden ja kunnan mahdollistavan toiminnan kautta. Käytetyt keinot vaikuttivat kuntien taloudelliseen, työlliseen, demografiseen ja elinvoimaiseen puoleen sekä palveluihin joko myönteisesti tai sitten niillä ei koettu olleen vaikutusta niihin. Kunnilla oli samankaltaisia mahdollistajia ja haasteita keinojen toteuttamisessa. Kuntien piirteet, kuten sijainti ja ympäristö, toimivat mahdollistajina kun taas taloudelliset, organisaation sisäiset tai kuntaan vaikuttavat tekijät loivat haasteita. Haasteita käsiteltiin tapauskohtaisesti. Kunnat tulevat muokkaamaan käyttämiään keinoja kuntakohtaisten tarpeiden mukaan sekä jatkamaan niiden käyttöä seuraavilla kuntastrategioilla. Muonio ja Merikarvia kokivat älykkään sopeutumisen tarpeelliseksi kuntien kehittämisessä tulevaisuudessa. Puumala ei kokenut menetelmää sille soveltuvaksi. Väestöennusteiden sekä Suomen ennustetun aluekehityksen vuoksi supistuvien kuntien olisi tarpeellista nostaa älykäs sopeutuminen sopeutumisstrategioidensa keskiöön. Tarkasteltujen kuntien kokemusten perusteella älykäs sopeutuminen voisi olla soveltuva aluesuunnittelumalli suomalaisille supistuville kunnille.

Smart shrinking is a regional planning model that regions can utilize in response to shrinking. It enables them to remain good places to live despite population decline and to avoid the negative consequences of shrinkage. More than two-thirds of municipalities in mainland Finland have lost population in 2000s, yet examples of planning for shrinking areas are scarce in Finland. Smart shrinking has arrived in Finland during the 2020s. It is still unestablished in Finnish regional policy and development, necessitating further examples of its application.

The aim of this study was to generate knowledge on the application of smart shrinking in Finland and to examine the effectiveness of the methods used in the municipalities under review, both now and in the future. Three rural municipalities classified as shrinking smart were selected for the study. The data consisted of their latest municipal strategies and semi-structured thematic interviews conducted with municipal employees. The data was analysed with theory-based and material-based content analysis.

The municipalities under review used various methods of smart shrinking, the most frequent being Finnish, cooperation and improving quality of life. The municipalities implemented smart shrinking in a place-based manner, which is essential for its application. These methods were generally perceived as successful, as they provided economic benefits to the municipalities. The effectiveness was also validated through various indicators and the enabling actions of the municipalities. The used methods had either a positive impact or no perceived impact on the municipalities’ economic, employment, demographic, and vitality aspects, as well as on services. The municipalities faced similar enablers and challenges in implementing the methods. Municipal characteristics, such as location and environment, acted as enablers, while financial, internal organizational, or external factors affecting municipalities created challenges. These challenges were dealt with on a case-by-case basis. The municipalities plan to adapt the used methods according to local needs and continue to use them in their next municipal strategies. Muonio and Merikarvia considered smart shrinking necessary for municipal development in the future. Puumala did not find the method suitable for their needs. Due to population forecasts and the predicted regional development in Finland, it would be necessary for shrinking municipalities to place smart shrinking at the center of their adaptation strategies. Based on the experiences of the reviewed municipalities, smart shrinking could be a suitable regional planning model for shrinking Finnish municipalities.