Elämänkatsomustiedon opiskelijat oppiaineen merkityksiä rakentamassa

Abstract

Tutkimuksessani “Elämänkatsomustiedon opiskelijat oppiaineen merkityksiä rakentamassa” tutkin millaisia merkityksiä uskonnon rinnalla tarjottava oppiaine saa sitä opiskelleiden näkemyksissä. Elämänkatsomustieto on kouluissamme tarjottava uskonnoton katsomusaine, mutta sen lisäksi sitä on siteerattu pedagogiseksi innovaatioksi. Elämänkatsomustiedon oppilasmäärät ovat myös koko ajan kasvussa yhteiskunnan sekularisoitumisen myötä, jolloin sen rooli vähemmistön oppiaineena on vaihtumassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on lisäksi käyty jatkuvaa keskustelua siitä, miten katsomusaineiden opetus tulisi kouluissa järjestää tai pitäisikö olla kaikille yhteinen katsomusaine. Näin ollen elämänkatsomustieto on ajankohtainen aihe, mutta valitettavasti myös hyvin vähän tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada lisää tietoa siitä, millainen oppiaine elämänkatsomustieto on, jotta se voidaan nähdä itsenäisenä oppiaineenaan eikä vain uskonnon opetukselle rinnasteisena, sekä myös paremmin julkisessa keskustelussa.

Toteutin tutkimukseni laadullisena tutkimuksena, jossa kerättiin avoimella kutsulinkillä kirjoitelmia elämänkatsomustiedon tunneille peruskouluaikana osallistuneilta henkilöiltä. Vastaajia pyydettiin kertomaan, miten he olivat kokeneet oppiaineen ja sen opetuksen, sekä mitä he olivat oppineet aineesta. Tutkimuskutsu jaettiin sosiaalisessa mediassa ja yliopiston sähköpostilistalle. Vastaajia tutkimukseen kertyi 24 kappaletta, ja he olivat osallistuneet elämänkatsomustiedon tunneille vuosien 1985-2020 välillä. Analysoin datan aineistolähtöisesti temaattisella analyysillä Braun ja Clarken mukaan. Tutkimuskysymykset tarkentuivat analyysin myötä ja analyysiä tehdessä järjestelin aineistoa uudelleen etsien koodeja ja muodostaen teemoja niistä.

Tutkimuskysymyksinäni oli (1) millainen elämänkatsomustiedon oppiaineen rooli on ollut kouluissa oppilaiden näkemyksissä, (2) millaisia kokemuksia oppilailla on ollut elämänkatsomustiedon opetuksesta ja (3) mitä oppilaat kokevat aineen opettaneen heille. Analyysini tuloksena elämänkatsomustiedon rooli kouluissa oli uskonnoton ja marginaalinen oppiaine. Oppiaineen uskonnottomuus oli tuonut helpotusta, jolloin omaa elämänkatsomusta on voitu etsiä rauhassa ilman pakotusta uskoa mihinkään, erityisesti uskonnolliseen sisältöön. Se antoi yksilöille legitimiteettiä olla turvallisesti uskonnoton, ja toisinaan oppiaineella ei ollut muuta identiteettiä. Toisena yhteiskunnallisena roolina oppiaine nähtiin marginaalisessa asemassa, jolloin se oli unohdettu eikä saanut tarpeeksi panostusta oppiaineen kehittämiseen. Erityisesti opettajat vaihtuivat useaan ja heidät nähtiin epäpätevinä opettamaan ainetta. Näin ollen oppiaineessa ei ollut johdonmukaisuutta, ja siitä oli tullut säilytyspaikka uskonnon tuntien ajaksi.

Toinen tutkimuskysymykseni koski sitä, millaisia kokemuksia vastaajilla oli elämänkatsomustiedon opetuksesta. Vastauksissa oli suurta vaihtelua, ja analyysini perusteella jaottelin opetusta koskevat vastaukset seuraaviin teemoihin (1) oppilaslähtöisyys (2) vaihtelevat opetusmenetelmät ja opettajasta riippuvainen opetus ja (3) epäjohdonmukaisuus oppiaineessa. Opetus koettiin oppilaslähtöisenä, jolloin aiheita on saanut valita omien kiinnostusten mukaan ja pohtia omia näkemyksiä asioihin. Myös katsomusten käsittely on monikulttuurisessa luokassa seurannut oppilaiden taustoja mahdollisuuksien mukaan. Opetuksen koettiin keskittyneen oppimiseen enemmän kuin vain aiheiden muistamiseen. Tunneilla oli käytetty opettajasta riippuen erilaisia usein keskustelevia ja toisinaan luoviakin menetelmiä. Kokemukselliset ja luovat menetelmät muistettiin vielä vuosien takaa. Toisinaan tutkiva oppiminen oli pelkistynyt lähinnä itsenäiseksi tiedonhauksi. Epäjohdonmukaisuutta oppiaineeseen tuli, jos sisällöt olivat kertaantuneet vuodesta toiseen tai aiheet olivat satunnaisia, jolloin oppilaat eivät tienneet mihin oppiaineessa pyrittiin ja se nähtiin huonosti organisoituna.

Viimeiseksi aineiston analyysissä voidaan nähdä elämänkatsomustiedon lunastavan lupaustaan erityisesti kriittisen ajattelun taitojen opettamisesta sekä moninaisuuden huomioimisesta. Erityisesti keskustelut ja omat pohdinnat sekä eri näkökulmien käsittely oli auttanut oppilaita jäsentelemään omia ajatuksia sekä huomioimaan muut ympärillään ja kunnioittamaan erilaisia näkemyksiä. Oppiaineesta oli myös muutama kokemus, joiden mukaan se ei opeta mitään, eivätkä oppilaat edes voi oppia siitä mitään, sillä opetuksen laatu ja järjestäminen on niin huonoa.

Tulosten valossa voidaan sanoa, että elämänkatsomustiedon rooli itsenäisenä koulun oppiaineena on hukkunut huonon järjestelyn ja epälaadukkaan opetuksen taakse. Vaihtelevista kokemuksista huolimatta moni näki elämänkatsomustiedon hyödyllisemmäksi kuin uskonnon tunnit, ja oppiaineesta pidettiin, sillä siellä sai pohtia omia asioita omasta näkökulmasta käsin sekä hyvin kokonaisvaltaisesti. Oppiaineessa on monta positiivista seikkaa, jotka tulee pitää mielessä erityisesti, kun pohdimme miten järjestää katsomusaineiden opetus tulevaisuudessa. Oppilaat ovat pitäneet kouluissa olevasta oppiaineesta, jossa omia ajatuksia on saanut reflektoida eri tavalla kuin muissa aineissa. Nykymaailman moninaisten katsomuksellisten identiteettien seassa elämänkatsomustiedon oppiaineella näyttää olevan tilausta. Samalla meidän tulee kehittää nykyistä opetuksen laatua ja opettajien osaamista, jossa oppiainetta siteerataan uudeksi, vaikka sillä on vuosikymmenien historia takanaan. Lisäksi oppiaine kaipaa lisää tutkimusta osakseen, jotta sen hyvät innovaatiot voidaan saada aktiivisesti ja tarkoituksenmukaisesti käyttöön. Jokaisella oppilaalla on oikeus laadukkaaseen opetukseen.

In my master’s thesis “Educational sciences students constructing meanings about the subject” I researched the school subject secular ethics and how pupils who have participated in the subject view it. Secular ethics is a nonreligious alternative to teaching religion in Finnish comprehensive schools. In addition to being nonreligious alternative it has also been viewed as a pedagogical innovation. Since Finnish society is more secular than before also number of the pupils in this school subject has been on the rise and its minority station is not accurate anymore. In the Finnish society there is ongoing conversation about how education about religions and worldviews should be organized and should there be one common subject for all. All in all, secular ethics is a hot topic in many ways, but also sadly it is widely forgotten subject in the scientist field. The aim of this research was to have more knowledge about the subject so it can also be better seen as its own subject in the schools as well as in the multidimensional public conversation.

My research was qualitive research which I implemented as an open writing invitation to all who have participated in secular ethics classes during their comprehensive school. Open request contained one question about how the respondent had seen the subject and its teaching and other question about what have they learned from there. Questionary was shared through social media and university email-lists. Overall, I got 24 participants to my survey and they had studied the subject in the timeline of 1985 to 2020. I analyzed the writings with thematical analysis as shown by Braun and Clarke. The research questions sharpened during analysis and I reorganized the material by searching for codes and making themes out of them.

My research questions were (1) how the secular ethics pupils have seen the subject’s position in schools, (2) what kind of experiences have the pupils had about secular ethics teaching and (3) what have they learned about the subject. As a result, secular ethics is seen in the schools as nonreligious and marginalized school subject. Nonreligiousness had been felt relieving, helping one to find their own identity without forcing to believe in anything. It gave legitimacy to be safely unreligious and sometimes had no other meaning on its own. In the other hand it was seen as marginalized subject in the schools, which was forgotten and not developed properly. Especially teachers were seen not competent and they were changing yearly. To be so, there was no red line in the subject and it became more as a storage for the time others had religion.

The second research question was what kind of experiences have the pupils had about secular ethics teaching. Teaching in the subject had wide variety and can be divided in being (1) student-centered learning (2) different teaching methods and teacher-dependent teaching and (3) incoherent as whole to the pupils. Teaching was seen student-centered where subjects have arisen from pupils’ own life and interest and the focus has been on learning and thinking more than memorizing. Also teaching about different worldviews had followed pupils’ own backgrounds. There have been different teaching methods in use, also very teacher dependently and some of which has had better success than others. Especially conversations have been seen very good and time to times there have been also creative teaching methods in use. Experiential and creative methods have been remembered even after years. Incoherency for the subject came from repeat in topics over year or the was viewed being randomly picked so pupils didn’t really know what was the point of the subject and it was seen very poorly organized.

Lastly secular ethics had redeemed its promise about teaching critical thinking skills and how to face diversity in respectful way even though the teaching has been bad quality. Especially conversations and exercised emphasizing on pupils own thinking have helped to construct ones’ own worldview. Exercised had also helped to take others into consideration and to understand different people and their opinions. Still there were also few pupils who saw the subject didn’t teach anything and no one can learn anything out of it due to bad quality in teaching and organizing.

In conclusion secular ethics role as independent school subject has been missing due to how it is organized and how qualitive the teaching has been. Regardless of varying experiences about the teaching secular ethic was viewed to be more beneficial than religious lessons, and it was liked for being an only subject where one can really think topics from your own point of view and holistic way. There are many good points in subject to keep in mind especially when we are thinking about how we want to organize our worldwide education in Finland but also what comes to todays’ teaching. Pupils have valued school subject where they can reflect their thinking differently than in any other. In todays’ society full of diverse worldviews and way of constructing own independent worldview there seems to be order for secular ethics way of addressing topics. It is important to research the subjects to make the good innovations actively and appropriately in use. It is every pupil right to have good quality worldview education in school.