Valtiolaivan kapteenit : Suomen presidenttien johtajuuskäsitykset uudenvuodenpuheissa ja valtiopäivien avajaisissa

Abstract

Suomen tasavallan presidentin valtaoikeuksia on kavennettu Mauno Koiviston presidenttikau-desta lähtien ja erityisesti vuoden 2000 perustuslain muutoksissa. Kuitenkin instituutio nauttii suurta luottamusta ja suosiota kansalaisten keskuudessa, ja sen toimintakenttä on laajentunut globalisaation sekä EU- ja Nato-jäsenyyksien myötä. Tutkimuksen teemana on presidentin poliit-tisen johtajuuden luonne ja tutkimusongelmana edellisen rakentuminen. Tutkimuksessa olete-taan, että presidentin johtajuus toimii suosionsa vuoksi esikuvana suurelle yleisölle, jolloin johta-juuden luonnetta ja rakentumista on tarkasteltava kriittisesti. Tutkimusongelmaa ratkotaan kahden tutkimuskysymyksen kautta: millaisia johtajuuskäsityksiä Suomen presidenteillä on ollut (ja ovatko ne vaihdelleet politiikan eri aihealueissa), ja miten eri aikakausien presidenttien johtajuuskäsitys sopii aikansa käsityksiin johtajuudesta? Tutkimuskoh-teina ovat P. E. Svinhufvud, Mauno Koivisto sekä Tarja Halonen, ja analysoitavana aineistona heidän uudenvuodenpuheensa ja valtiopäivien avajaisissa pitämänsä puheet. Teoreettisena viitekehyksenä toimii Simon Westernin teoretisoimat johtajuusdiskurssit (kontrol-leri, terapeutti, messias ja ekojohtajuus), joita hyödyntämällä presidenttien johtajuuskäsityksistä voidaan havainnoida heidän käsityksiään johtamisen tavoista ja tavoitteista, johdettavan organi-saation luonteesta sekä johdettavista itsestään. Western myös ajoittaa diskurssien valtakaudet 1900-luvulta 2000-luvulle, jolloin toiseen tutkimuskysymykseen voidaan vastata. Tutkimuksen metodina toimii Kenneth Burken dramatismista johdettu retorinen analyysi. Dra-matismin teoriassa elämää ja sen kuvauksia voidaan tulkita draaman termistöllä, kuten käsikirjoi-tuksena tai rooleina. Tarkennettuna analyysissa hyödynnetään Burken pentadista rakennetta eli tekstien purkamista aktin, toimijan, välineen, kulissin ja tarkoituksen elementteihin. Purettua tekstiä ja sen osia tulkitaan tämän jälkeen teoreettisen viitekehyksen avulla. Analyysin tulosten perusteella Halonen ilmentää erityisesti kestävää kehitystä ja verkottuneisuut-ta painottavaa ekojohtajuutta, kun taas Svinhufvud ja Koivisto tehokkuutta tavoittelevaa kontrol-leridiskurssia sekä poliittisten ristiriitojen yläpuolelle nousevaa messiaanista johtajuusdiskurssia. Tutkimuksen presidentit kuitenkin ilmentävät kaikkia Westernin diskursseja joissain määrin riip-puen puheenaiheesta (lukuun ottamatta Svinhufvudia ja ekojohtajuuden diskurssia). Tällöin pre-sidenttien johtajuuskäsityksien ei voida sanoa olevan täysin yhteneviä aikansa vallitseviin käsi-tyksiin, lukuun ottamatta Halosen ekojohtajuutta. Tutkimuksen kaksi kriittisintä havaintoa ovat presidentin valta-asemaan liittyvä retoriikka sekä kansalaisen asema. Tutkimuksen presidentit hyödyntävät messiaanista diskurssia varmistaakseen asemansa poliittisessa järjestelmässä käyttämällä retoriikkaa, jossa he ottavat roolin neutraalina poliittisten kriisien ratkojana ja ”takuumiehinä” esimerkiksi ulkopolitiikan johtamisessa. Kansa-laisten rooli jää presidenttien puheissa erityisesti talousaiheissa kontrolleridiskurssille ominaisek-si ”koneiston osaksi”, jonka osana on palvella Suomen ja sen talouden intressejä.