Huumausaineiden käytön ja lääkkeiden väärinkäytön yleisyys suomalaisilla nuorilla
Heinonen, Lotta (2025-02-17)
Huumausaineiden käytön ja lääkkeiden väärinkäytön yleisyys suomalaisilla nuorilla
(17.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022413591
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022413591
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena on suomalaisten nuorten huumausaineiden käyttö ja lääkkeiden väärinkäyttö. Nuoruus on voimakkaan fyysisen, psyykkisen ja kognitiivisen kehityksen aikaa. Ensimmäiset päihdekokeilut tapahtuvat tyypillisesti nuoruudessa, jolloin kehittyvään keskushermostoon vaikuttavat ulkoiset tekijät voivat aiheuttaa pysyviäkin muutoksia aivoihin ja altistaa muun muassa päihderiippuvuuden kehittymiselle. Päihdekäyttö alkaa yleensä alkoholilla ja huumausaineita kokeillaan ensimmäisen kerran vanhempana. Viime vuosina alle 25-vuotiaiden huumemyrkytyksiin kuolleiden määrä on kasvanut. Alkoholin- ja kannabiksenkäytön yhteyttä eri mielenterveyshäiriöihin on tutkittu paljon, mutta muiden päihteiden käytön osalta tutkimusta on hyvin vähän. Tutkimuksen tavoitteena on saada käsitys nuorten huumausaineiden käytön ja lääkkeiden väärinkäytön sekä näihin liittyvien häiriöiden esiintyvyydestä.
Tutkimuksessa käytettiin kansallista rekisteriaineistoa, joka koostuu Suomessa aikavälillä 1.1.2001-31.12.2006 syntyneistä lapsista ja aineiston seuranta-aika on tutkittavien syntymästä vuoden 2018 loppuun. Aineisto sisältää siis tiedot tutkittavalle asetetuista diagnooseista vuosikohortista riippuen 12–17-vuotiaaksi asti. Tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittavilla esiintyviä päihteiden käyttöön liittyviä diagnooseja eli ICD-10-tautiluokituksessa F1X-ryhmään kuuluvia diagnooseja (pois lukien F17-ryhmän diagnoosit). Aineistoa tarkasteltiin kokonaisena sekä vuosikohorteittain. Lisäksi tarkasteltiin diagnoosien esiintyvyyden yhteyttä sukupuoleen. Sukupuolten välisiä eroja eri diagnoosien suhteen tarkasteltiin Fisherin tarkan testin avulla ja tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa < 0,05.
Opioideihin, rauhoittaviin lääkkeisiin ja muihin piristeisiin liittyvien häiriöiden esiintyvyys oli alkoholi- ja kannabinoidihäiriöitä vähäisempää. Usean eri päihteen samanaikaisen käytön aiheuttamia häiriöitä esiintyi kuitenkin kannabinoidihäiriöitä enemmän. Koko aineistossa sukupuolten välillä tilastollisesti merkitsevä ero oli ainoastaan kannabinoidihäiriöiden esiintyvyydessä, joka oli pojilla tyttöjä suurempi. Tutkimuksen kohderyhmää voi olla vaikea tavoittaa esimerkiksi kyselytutkimuksilla. Päihdehäiriötä sairastava nuori ei välttämättä päädy terveydenhuollon yksikköön, jolloin diagnoosia päihdehäiriölle ei voida asettaa. Todellinen häiriöiden esiintyvyys on mahdollisesti suurempi. Nuorilla, jotka käyttävät huumausaineita tai lääkkeitä väärin, päihdeongelma on usein vain osa laajempaa psykososiaalisten ongelmien kertymää. Jotta tälle kohderyhmälle voitaisiin tarjota räätälöidympää hoitoa, tarvitaan lisää tutkimusta muun muassa mielenterveyshäiriöiden yhteydestä näiden päihteiden käyttöhäiriöihin sekä käytön pitkäaikaisvaikutuksista.
Tutkimuksessa käytettiin kansallista rekisteriaineistoa, joka koostuu Suomessa aikavälillä 1.1.2001-31.12.2006 syntyneistä lapsista ja aineiston seuranta-aika on tutkittavien syntymästä vuoden 2018 loppuun. Aineisto sisältää siis tiedot tutkittavalle asetetuista diagnooseista vuosikohortista riippuen 12–17-vuotiaaksi asti. Tutkimuksessa tarkasteltiin tutkittavilla esiintyviä päihteiden käyttöön liittyviä diagnooseja eli ICD-10-tautiluokituksessa F1X-ryhmään kuuluvia diagnooseja (pois lukien F17-ryhmän diagnoosit). Aineistoa tarkasteltiin kokonaisena sekä vuosikohorteittain. Lisäksi tarkasteltiin diagnoosien esiintyvyyden yhteyttä sukupuoleen. Sukupuolten välisiä eroja eri diagnoosien suhteen tarkasteltiin Fisherin tarkan testin avulla ja tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p-arvoa < 0,05.
Opioideihin, rauhoittaviin lääkkeisiin ja muihin piristeisiin liittyvien häiriöiden esiintyvyys oli alkoholi- ja kannabinoidihäiriöitä vähäisempää. Usean eri päihteen samanaikaisen käytön aiheuttamia häiriöitä esiintyi kuitenkin kannabinoidihäiriöitä enemmän. Koko aineistossa sukupuolten välillä tilastollisesti merkitsevä ero oli ainoastaan kannabinoidihäiriöiden esiintyvyydessä, joka oli pojilla tyttöjä suurempi. Tutkimuksen kohderyhmää voi olla vaikea tavoittaa esimerkiksi kyselytutkimuksilla. Päihdehäiriötä sairastava nuori ei välttämättä päädy terveydenhuollon yksikköön, jolloin diagnoosia päihdehäiriölle ei voida asettaa. Todellinen häiriöiden esiintyvyys on mahdollisesti suurempi. Nuorilla, jotka käyttävät huumausaineita tai lääkkeitä väärin, päihdeongelma on usein vain osa laajempaa psykososiaalisten ongelmien kertymää. Jotta tälle kohderyhmälle voitaisiin tarjota räätälöidympää hoitoa, tarvitaan lisää tutkimusta muun muassa mielenterveyshäiriöiden yhteydestä näiden päihteiden käyttöhäiriöihin sekä käytön pitkäaikaisvaikutuksista.