Ylevyyden äärirajoilla : Digitaalinen ja teknologinen subliimi Ryoji Ikedan ja Jenna Sutelan mediataideteoksissa
Riikonen, Maija (2025-01-24)
Ylevyyden äärirajoilla : Digitaalinen ja teknologinen subliimi Ryoji Ikedan ja Jenna Sutelan mediataideteoksissa
(24.01.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022514077
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022514077
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsittelen teknologista ja digitaalista subliimia ja sitä, kuinka nämä ilmiöt ovat havaittavissa Ryoji Ikedan ja Jenna Sutelan mediataideteoksissa. Käsiteltävänäni ovat Ryoji Ikedan teokset Mass, Spin, data-verse ja data.gram[n°5], jotka olivat esillä Amos Rexissä Helsingissä 27.9.2023–25.2.2024 sekä Jenna Sutelan teos I Magma, joka kuuluu Kansallisgallerian kokoelmiin. Teos on ollut esillä muun muassa Kiasmassa vuonna 2019.
Ikeda käyttää töissään usein suuria tiloja, joissa yhdistyvät digitaalinen ulottuvuus, audiovisuaalinen maailma ja immersiivisyys. Sutela hyödyntää teoksessaan aktuaalisen tilan lisäksi virtuaalista tilaa ja käyttää siinä muun muassa koneälyä. Molempien taiteilijoiden teokset hyödyntävät digitaalisen teknologian mukanaan tuomia innovaatioita, ja myös niiden taustalla toimivia elementtejä ja inspiraationlähteitä on mahdollista käsitellä subliimin käsitteen avulla.
Subliimi on historiallisena käsitteenä taidehistorian piirissä laajalti käytetty. Tutkielmassani pyrin kuitenkin tuomaan teknologian ja digitaalisuuden ilmiöinä osaksi keskustelua subliimista myös taidehistorian alalla. Näitä ilmiöitä on käsitelty vähemmän, ja uusi mediataide tarjoaa kanavan osaltaan myös määritellä uudelleen subliimin käsitettä ja tarkastella sen hienovaraisempia ilmenemismuotoja tavanomaisesta teknologian ja digitaalisuuden viitekehyksestä poikkeavien taide-ilmiöiden kohdalla. Käsittelen tutkielmassani aihetta esimerkiksi sellaisten käsitteiden avulla kuin virtuaalisuus, digitaalisuus, immersiivisyys, myytti, skaala ja tila. Vaikka valitut teokset hyödyntävätkin digitaalisuutta ja kuuluvat uuden mediataiteen piiriin, ne eroavat toisistaan varsin paljon ja tarjoavat näin erilaisia lähtökohtia muun muassa avainkäsitteideni käsittelyyn.
Tutkimus käsittelee aihetta ja esimerkkiteoksia laadullisen analyysin keinoin. Sovellan subliimista aiemmin tehtyä tutkimusta yhdistäen siihen uusia näkökulmia ja sovittamalla nämä esimerkkiteosten uniikkeihin piirteisiin. Teokset ovat valikoituneet tutkimuksen aiheeksi erityisesti niiden digitaalisia ja virtuaalisia apuvälineitä hyödyntävien ominaisuuksien vuoksi. Pohjustan aihetta ensimmäisessä luvussa teoriaosuudella, jonka tarkoitus on tarjota lähtökohtia seuraavien lukujen varsinaisiin teosanalyysiosuuksiin. Jo ensimmäisessä luvussa kuitenkin analysoin subliimin käsitettä suhteessa uuteen mediataiteeseen, kuten myös teknologisen ja digitaalisen subliimin erityispiirteitä suhteutettuna vanhempaan tutkimukseen. Kriittisen analyysin tarkoituksena on pohjustaa erityisesti eri käsitteiden käyttöä taidehistoriallisessa kontekstissa.
Teosten analyysi paljastaa, kuinka esimerkiksi digitaalisuutta, virtuaalisuutta ja niihin liittyviä käsitteitä on mahdollista soveltaa taideteosten kontekstissa subliimin yhteydessä. Taideteokset avaavat näin ollen uusia väyliä subliimin kaltaisen käsitteen käsittelyyn ja tämä huomio toimii yhtenä tutkimuksen lähtökohdista. Tutkimuksen kohteena on ennemmin teosten sisäiset rakenteet ja sisältö, mutta se sivuaa myös teosten fenomenologista aspektia esimerkiksi tilallisuuden kannalta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi Ikedan teosten immersiivisyys ja Sutelan teoksen käyttäjälähtöisyys osana virtuaalikokemusta.
Ikeda käyttää töissään usein suuria tiloja, joissa yhdistyvät digitaalinen ulottuvuus, audiovisuaalinen maailma ja immersiivisyys. Sutela hyödyntää teoksessaan aktuaalisen tilan lisäksi virtuaalista tilaa ja käyttää siinä muun muassa koneälyä. Molempien taiteilijoiden teokset hyödyntävät digitaalisen teknologian mukanaan tuomia innovaatioita, ja myös niiden taustalla toimivia elementtejä ja inspiraationlähteitä on mahdollista käsitellä subliimin käsitteen avulla.
Subliimi on historiallisena käsitteenä taidehistorian piirissä laajalti käytetty. Tutkielmassani pyrin kuitenkin tuomaan teknologian ja digitaalisuuden ilmiöinä osaksi keskustelua subliimista myös taidehistorian alalla. Näitä ilmiöitä on käsitelty vähemmän, ja uusi mediataide tarjoaa kanavan osaltaan myös määritellä uudelleen subliimin käsitettä ja tarkastella sen hienovaraisempia ilmenemismuotoja tavanomaisesta teknologian ja digitaalisuuden viitekehyksestä poikkeavien taide-ilmiöiden kohdalla. Käsittelen tutkielmassani aihetta esimerkiksi sellaisten käsitteiden avulla kuin virtuaalisuus, digitaalisuus, immersiivisyys, myytti, skaala ja tila. Vaikka valitut teokset hyödyntävätkin digitaalisuutta ja kuuluvat uuden mediataiteen piiriin, ne eroavat toisistaan varsin paljon ja tarjoavat näin erilaisia lähtökohtia muun muassa avainkäsitteideni käsittelyyn.
Tutkimus käsittelee aihetta ja esimerkkiteoksia laadullisen analyysin keinoin. Sovellan subliimista aiemmin tehtyä tutkimusta yhdistäen siihen uusia näkökulmia ja sovittamalla nämä esimerkkiteosten uniikkeihin piirteisiin. Teokset ovat valikoituneet tutkimuksen aiheeksi erityisesti niiden digitaalisia ja virtuaalisia apuvälineitä hyödyntävien ominaisuuksien vuoksi. Pohjustan aihetta ensimmäisessä luvussa teoriaosuudella, jonka tarkoitus on tarjota lähtökohtia seuraavien lukujen varsinaisiin teosanalyysiosuuksiin. Jo ensimmäisessä luvussa kuitenkin analysoin subliimin käsitettä suhteessa uuteen mediataiteeseen, kuten myös teknologisen ja digitaalisen subliimin erityispiirteitä suhteutettuna vanhempaan tutkimukseen. Kriittisen analyysin tarkoituksena on pohjustaa erityisesti eri käsitteiden käyttöä taidehistoriallisessa kontekstissa.
Teosten analyysi paljastaa, kuinka esimerkiksi digitaalisuutta, virtuaalisuutta ja niihin liittyviä käsitteitä on mahdollista soveltaa taideteosten kontekstissa subliimin yhteydessä. Taideteokset avaavat näin ollen uusia väyliä subliimin kaltaisen käsitteen käsittelyyn ja tämä huomio toimii yhtenä tutkimuksen lähtökohdista. Tutkimuksen kohteena on ennemmin teosten sisäiset rakenteet ja sisältö, mutta se sivuaa myös teosten fenomenologista aspektia esimerkiksi tilallisuuden kannalta. Tähän vaikuttaa esimerkiksi Ikedan teosten immersiivisyys ja Sutelan teoksen käyttäjälähtöisyys osana virtuaalikokemusta.