Keskeiset työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät keikkatyössä : Case: Klassisen musiikin ala
Marttila, Daniela (2025-02-21)
Keskeiset työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät keikkatyössä : Case: Klassisen musiikin ala
(21.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022514176
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025022514176
Tiivistelmä
Työskentelytavat ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana muun muassa teknologian kehittymisen ja digitaalisten alustojen tarjoaman keikkatyön myötä. Keikkatyö ei kuitenkaan ole ilmiönä uusi, mutta nykyisessä tutkimuksessa perinteisemmät keikkatyön muodot ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja painopiste on ollut teknologialähtöisessä keikkatyössä. Tämä tutkimus keskittyy klassisen musiikin alaan, jossa keikkatyöllä on pitkä historia ja vakiintunut asema.
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan keikkailevien ja vakituisten muusikoiden työhyvinvointia. Tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät tukevat ja mitkä heikentävät työhyvinvointia keikkatyössä sekä miten nämä tekijät eroavat keikkailevien ja vakituisten muusikoiden välillä. Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastatteluna, ja sen päätutkimuskysymys on: Mitkä ovat keskeiset työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät keikkatyössä verrattuna vakituiseen työhön?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää keikkatyön, työhyvinvoinnin ja musiikkialan käsitteitä. Työhyvinvointia tarkastellaan Van Hornin ym. (2004) viiden ulottuvuuden kautta (kognitiivinen, sosiaalinen, ammatillinen, psykosomaattinen ja affektiivinen) sekä itseohjautuvuusteorian näkökulmasta, jossa keskeiset käsitteet ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi klassisen musiikin alan erityispiirteisiin on perehdytty myös alan ammattilaisen haastattelun avulla, mikä täydentää vertaisarvioitujen artikkeleiden pohjalta rakennettua teoriaa.
Tulosten perusteella keikkatyö tarjoaa muusikoille vaihtelevuutta ja mahdollisuuden hallita omaa työskentelyään taloudellisten realiteettien puitteissa, mutta siihen liittyy myös epävarmuutta ja huolta toimeentulosta. Vakituisessa työssä puolestaan korostuvat turvattu ansainta ja vakaus, mutta samalla työn yksipuolistuminen ja mahdollinen motivaation heikkeneminen. Riippumatta työsuhteen muodosta muusikoiden työhyvinvointiin vaikuttavat muun muassa yhteisö, korkea vaatimustaso, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen, fyysinen kuormitus ja palautumisen haasteet.
Tutkimus osoittaa tarpeen kehittää keikkatyön rakenteita ja työhyvinvointia tukevia ratkaisuja sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Työhyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan esimerkiksi palautumisen ja ergonomian huomioimista, työyhteisön tuen vahvistamista ja keikkatyön rakenteiden kehittämistä. Perinteisen keikkatyön tarkastelu tarjoaa myös näkökulmia keikkatalouden ja epätyypillisten työsuhteiden kehittämiseen laajemmin työelämässä.
Tässä pro gradu -tutkimuksessa tarkastellaan keikkailevien ja vakituisten muusikoiden työhyvinvointia. Tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät tukevat ja mitkä heikentävät työhyvinvointia keikkatyössä sekä miten nämä tekijät eroavat keikkailevien ja vakituisten muusikoiden välillä. Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastatteluna, ja sen päätutkimuskysymys on: Mitkä ovat keskeiset työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät keikkatyössä verrattuna vakituiseen työhön?
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys yhdistää keikkatyön, työhyvinvoinnin ja musiikkialan käsitteitä. Työhyvinvointia tarkastellaan Van Hornin ym. (2004) viiden ulottuvuuden kautta (kognitiivinen, sosiaalinen, ammatillinen, psykosomaattinen ja affektiivinen) sekä itseohjautuvuusteorian näkökulmasta, jossa keskeiset käsitteet ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Teoreettisen viitekehyksen lisäksi klassisen musiikin alan erityispiirteisiin on perehdytty myös alan ammattilaisen haastattelun avulla, mikä täydentää vertaisarvioitujen artikkeleiden pohjalta rakennettua teoriaa.
Tulosten perusteella keikkatyö tarjoaa muusikoille vaihtelevuutta ja mahdollisuuden hallita omaa työskentelyään taloudellisten realiteettien puitteissa, mutta siihen liittyy myös epävarmuutta ja huolta toimeentulosta. Vakituisessa työssä puolestaan korostuvat turvattu ansainta ja vakaus, mutta samalla työn yksipuolistuminen ja mahdollinen motivaation heikkeneminen. Riippumatta työsuhteen muodosta muusikoiden työhyvinvointiin vaikuttavat muun muassa yhteisö, korkea vaatimustaso, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen, fyysinen kuormitus ja palautumisen haasteet.
Tutkimus osoittaa tarpeen kehittää keikkatyön rakenteita ja työhyvinvointia tukevia ratkaisuja sekä yksilö- että organisaatiotasolla. Työhyvinvoinnin parantamiseksi suositellaan esimerkiksi palautumisen ja ergonomian huomioimista, työyhteisön tuen vahvistamista ja keikkatyön rakenteiden kehittämistä. Perinteisen keikkatyön tarkastelu tarjoaa myös näkökulmia keikkatalouden ja epätyypillisten työsuhteiden kehittämiseen laajemmin työelämässä.