Ekologinen kestävyys suomalaisessa perusopetussuunnitelmassa : Sisällönanalyysi 2014 julkaistusta opetussuunnitelmasta

Abstract

Abstrakti: Tässä kandidaatin tutkielmassa tarkastelen vuonna 2014 voimaan astunutta perusopetuksen opetussuunnitelmaa siinä ilmenevän ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Tarkastelen, millaisilla tavoilla ekologinen kestävyys ilmenee perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1. Millaisia ekologisen kestävyyden käsitteitä ja teemoja perusopetuksen opetussuunnitelma pitää sisällään? 2. Missä yhteyksissä ja kuinka usein ekologisen kestävyyden käsitteet ja teemat ilmenevät perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Teoriaosuudessa syvennyn kestävän kehityksen keskeisiin käsitteisiin, opetussuunnitelman rooliin ja funktioihin koulutuksessa, ekologiseen kestävyyteen yhteiskunnallisena ilmiönä sekä siihen, miten ekologinen kestävyys ilmenee opetussuunnitelman perusteissa ja mitkä kansalliset linjaukset ohjaavat sitä.

Tutkimus on laadullinen ja se on toteutettu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Kävin ensin opetussuunnitelman perusteet alusta loppuun systemaattisesti läpi ja keräsin ylös ekologiseen kestävyyteen viittaavat sitaatit. Seuraavaksi loin sitaateista pelkistetyt ilmaukset, joista karsiutui pois epärelevantteja kohtia ja muokkasin virkkeet yksinkertaisemmiksi sekä siten, että niistä ilmenee se osio, kuten oppiaine, johon sillä viitataan. Tämän jälkeen loin pelkistetyistä ilmauksista klustereita niiden käsitteiden ja teemojen mukaan, joita aineistossa ilmeni. Klustereista muodostin edelleen yläluokkia, jotka kattavat useampia alaluokkia.

Tutkimuksessa ilmeni, että ekologiseen kestävyyteen viittaavia käsitteitä ja teemoja ilmenee laajasti ja useissa osioissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Ekologista kestävyyttä ei mainittu lainkaan seuraavissa luvuissa: luku 7. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki, luku 9. Kieleen ja kulttuuriin liittyviä erityiskysymyksiä, luku 10. Kaksikielinen opetus ja luku 11. Erityiseen maailmankatsomukseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuva perusopetus. Kaikissa muissa luvuissa ekologinen kestävyys esiintyi edes jossain määrin. Päälukuihin sisältyvissä alaluvuissa ei kuitenkaan jokaisessa mainittu ekologista kestävyyttä ja painotuserot mainintojen määrässä ja laadussa vaihtelivat alalukujen sisällä ja päälukujen välillä. Useimmiten ekologinen kestävyys ilmeni vuosiluokkakohtaisissa tavoitteissa eli luvuissa 13.–15., sillä ne muodostavat myös suurimman osan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista. Alalukujen sisällä ainekohtaisissa tavoitteissa ekologinen kestävyys mainittiin useimmiten ympäristöopetuksessa (ala-aste) ja luonnontieteellisissä aineissa (yläaste) eli biologiassa, maantiedossa, fysiikassa, kemiassa ja terveystiedossa. Ekologista kestävyyttä ei mainittu kertaakaan kielten opetuksessa, matematiikassa, musiikissa tai oppilaanohjeuksessa. Ekologisesta kestävyydestä muodostui lisäksi kaksi pääluokkaa: yksilöön ja kouluun viittaavat pelkistetyt ilmaukset. Yksilöön viittaavia ilmauksia oli runsaammin ja sen yläluokkia olivat ekologinen kestävä osana ihmisyyttä, kognitiivisissa kyvyissä, vastuullisena ja kestävänä toimintana sekä yhteiskunnallisena aktiivisuutena ja osallistumisena. Kouluun viittaavat pelkistetyt ilmaukset sisälsivät yhden yläluokan: ekologinen kestävyys osana koulun toimintaa.

Tutkimuksen avulla voidaan todeta, että ekologinen kestävyys on keskeisessä osassa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2014. Se ilmenee sekä laajoissa opetusta ohjaavissa tavoitteissa, että ainekohtaisissa tavoitteissa ja sisällöissä. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan päätellä sitä, millä tavoin ekologinen kestävyys näkyy koulun arjessa, sillä paikalliset perusopetuksen opetussuunnitelmat laativat tarkemmin sen toteuttamisesta ja sekä koululla, että yksittäisellä opettajalla on vaikutusta siihen millaista opetusta ja toimintakulttuuria ekologiseen kestävyyteen liittyen luodaan.