Criminalization of Helping : EU Facilitators’ package in Finland and Italy

Abstract

This bachelor’s thesis is a work of comparative legal research where I compare the implementation of an EU directive in Finland and Italy. I focus on the Facilitators’ package, a directive that criminalizes the facilitation of unauthorised entry, transit and residence in the European Union. As a theoretical framework I use Rodolfo Sacco’s theory on legal formants combined comparative criminal justice. To attain a realist outlook on the effects of the directive I study example cases and the legal formants of compare laws, cases, legal doctrines, criminal justice, and criminal procedure. In the study I find that the punishment for facilitation of illegal entry are very different between Finland and Italy and I try to explain this difference. With the example cases I show that human smuggling is a multi-faceted phenomenon. I use the term humanitarian smuggling for involving no or little financial gain, where people help their family members, act out of solidarity, or collaborate with professional human smugglers in exchange for a reduced fee. The Facilitators’ package lacks the requirement of financial gain in the definition of the crime, and it leads to convictions for many humanitarian smugglers. The humanitarian exception it allows for is interpreted too narrowly to prevent this. I conclude that humanitarian smuggling is understudied, necessitating further empirical research on the directive's effects.

Tämä notaarintyö edustaa vertailevaa oikeustiedettä. Tutkimuksessa vertailen EU: avustamisdirektiivin täytäntöönpanoa Suomessa ja Italiassa. Keskityn avustamisdirektiiviin, joka kriminalisoi luvattoman maahantulon, kauttakulun ja oleskelun helpottamisen Euroopan unionissa, Suomessa rikoslain 17 luvun 8 §:n mukaisena laittoman maahantulon järjestämisenä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Rodolfo Saccon teoriaa oikeudellisista formanteista yhdistettynä vertailevaan kriminaalipolitiikkaan. Realistisen näkemyksen saamiseksi direktiivin vaikutuksista tutkin esimerkkitapauksia ja vertailen lakeja, oikeustapauksia, oikeusdoktriineja, rikosoikeutta ja rikosprosessia. Tutkimuksessa havaitsen, että rangaistukset direktiivin säätämästä rikoksesta eroavat suuresti Suomen ja Italian välillä ja pyrin selittämään eroa. Esimerkkitapausten avulla osoitan, että ihmissalakuljetus on monimuotoinen ilmiö. Käytän termiä humanitaarinen salakuljetus tapauksissa, joissa pääasiallisena motiivina ei ole taloudellisen hyödyn tavoittelu, vaan esimerkiksi perheenjäsenten auttaminen, solidaarisuus tai ammattimaisten ihmissalakuljettajien auttaminen alennettua maksua vastaan. Avustamisdirektiivissä ei ole taloudellisen hyödyn vaatimusta rikoksen määritelmässä, mikä johtaa monien humanitaaristen salakuljettajien tuomitsemiseen. Lisäksi direktiivin jäsenmaille sallimaa humanitaarista poikkeusta tulkitaan Suomessa niin kapeasti, ettei se estä humanitaaristen salakuljettajien tuomioita. Humanitaarinen salakuljetus on alitutkittu ilmiö, joka vaatii lisää empiiristä tutkimusta direktiivin vaikutuksista.