Avioliittokäsitysten legitimaatio kirkolliskokousedustajien puheenvuoroissa
Hirvonen, Ari (2025-02-19)
Avioliittokäsitysten legitimaatio kirkolliskokousedustajien puheenvuoroissa
(19.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415430
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025030415430
Tiivistelmä
Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten kirkolliskokousedustajat oikeuttavat, legitimoivat, näkemyksiään piispainkokouksen esittämästä rinnakkaisten avioliittokäsitysten kirjaamisesta kirkkojärjestykseen. Analysoin kevään 2024 kirkolliskokousistuntojen puheenvuoroja Theo van Leeuwenin legitimaatioteorian avulla. Tarkastelen eri legitimaatiotapojen – auktorisointi, moralisointi, rationalisointi ja tarinallistaminen – esiintymistä legitimaatioargumenteissa. Tarkastelen myös legitimaatiotavat paljastavia kielenpiirteitä. Lisäksi vertailen vastustajien ja kannattajien käyttämiä legitimaatiotapoja.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys on diskurssintutkimus. Legitimaation tutkiminen liittyy erityisesti kriittiseen diskurssintutkimukseen, jossa keskeistä on diskurssien ja vallan ja ideologian käsitteiden riippuvuussuhde. Kielen taas nähdään muokkaavan yhteiskuntaa. Kielenpiirteitä tulkitsen Ison suomen kieliopin verkkoversion (VISK) ja systeemis-funktionaalisen kieliteorian (SF-teorian) käsitteiden sekä Kielitoimiston sanakirjan (KS) avulla.
Aineistosta löytyi esimerkkejä kaikista van Leeuwenin luokittelemista legitimaatiotavoista alalajeineen. Erilaisiin auktoriteetteihin, kuten Raamattuun ja Jeesukseen, vetoaminen oli yleistä sekä vastustajien että kannattajien puheenvuoroissa. Kannattajat käyttivät puheenvuoroissaan legitimointikeinoja vastustajia monipuolisemmin ja runsaammin. Moralisointi ja rationalisointi liittyivät legitimaatiossa yhteen kuten van Leeuwenkin toteaa. Moralisointia, arvoihin liittyvää legitimaatiota, tapahtui yhdenvertaisuuden, eriarvoisuuden ja ykseyden diskurssien avulla. Tarinallistamista esiintyi erilaisissa muodoissa. Erityisesti vastustajat hyödynsivät varoittavan kertomuksen rakennetta. Kannattajien tarinallistamisessa korostuivat tunteisiin vetoavat kerronnan piirteet.
Kielen tasolla legitimaation vihjeinä toimivia piirteitä olivat esimerkiksi luonnehtivien suhdelauseiden ja adjektiivien esiintyminen. Legitimaation tukena esitettyyn puhujan oman position kuvaamiseen ja legitimaation sävyyn vaikuttavia kielenpiirteitä olivat esimerkiksi konditionaalimuotoiset verbit, luulla- ja uskoa-verbien käyttö sekä erilaiset adverbit ja liitepartikkelit. Tarinallistamisen kohdalla legitimaatioon liittyviä kielenpiirteitä olivat metaforien käyttö ja aikamuotojen hyödyntäminen kerronnassa sekä kerronnan tyyliin liittyvät seikat.
Tutkielmani teoreettinen viitekehys on diskurssintutkimus. Legitimaation tutkiminen liittyy erityisesti kriittiseen diskurssintutkimukseen, jossa keskeistä on diskurssien ja vallan ja ideologian käsitteiden riippuvuussuhde. Kielen taas nähdään muokkaavan yhteiskuntaa. Kielenpiirteitä tulkitsen Ison suomen kieliopin verkkoversion (VISK) ja systeemis-funktionaalisen kieliteorian (SF-teorian) käsitteiden sekä Kielitoimiston sanakirjan (KS) avulla.
Aineistosta löytyi esimerkkejä kaikista van Leeuwenin luokittelemista legitimaatiotavoista alalajeineen. Erilaisiin auktoriteetteihin, kuten Raamattuun ja Jeesukseen, vetoaminen oli yleistä sekä vastustajien että kannattajien puheenvuoroissa. Kannattajat käyttivät puheenvuoroissaan legitimointikeinoja vastustajia monipuolisemmin ja runsaammin. Moralisointi ja rationalisointi liittyivät legitimaatiossa yhteen kuten van Leeuwenkin toteaa. Moralisointia, arvoihin liittyvää legitimaatiota, tapahtui yhdenvertaisuuden, eriarvoisuuden ja ykseyden diskurssien avulla. Tarinallistamista esiintyi erilaisissa muodoissa. Erityisesti vastustajat hyödynsivät varoittavan kertomuksen rakennetta. Kannattajien tarinallistamisessa korostuivat tunteisiin vetoavat kerronnan piirteet.
Kielen tasolla legitimaation vihjeinä toimivia piirteitä olivat esimerkiksi luonnehtivien suhdelauseiden ja adjektiivien esiintyminen. Legitimaation tukena esitettyyn puhujan oman position kuvaamiseen ja legitimaation sävyyn vaikuttavia kielenpiirteitä olivat esimerkiksi konditionaalimuotoiset verbit, luulla- ja uskoa-verbien käyttö sekä erilaiset adverbit ja liitepartikkelit. Tarinallistamisen kohdalla legitimaatioon liittyviä kielenpiirteitä olivat metaforien käyttö ja aikamuotojen hyödyntäminen kerronnassa sekä kerronnan tyyliin liittyvät seikat.