Yhteiskunnan suhtautuminen metsästykseen

Abstract

Metsästykseen liittyvien asenteiden ymmärtäminen on keskeistä riistatalouden ja metsästyskulttuurin tulevaisuuden turvaamiseksi. Asenteet ovat kuitenkin monisyisiä ja muovautuvat monien tekijöiden vaikutuksesta. Suomessa suhtautuminen metsästykseen on perinteisesti ollut myönteistä, mikä ilmenee Taloustutkimuksen tekemistä kyselytutkimuksista. Viimeisimmät tulokset kuitenkin osoittavat, että kielteisesti suhtautuvien osuus on kasvanut hieman. Asenteiden erojen ja muutosten ymmärtäminen on tärkeää, jotta metsästys pysyy yhteiskunnallisesti hyväksyttynä. Tässä tutkimuksessa analysoitiin Taloustutkimuksen kyselyaineistoa vuosilta 2013, 2018 ja 2023. Tarkastelun kohteena olivat sosioekonomisten tekijöiden, kuten sukupuolen, asuinmuodon, iän, koulutuksen, tulotason, informaation määrän ja asuinalueen vaikutus asenteisiin sekä niiden muutokset vuosien välillä.

Asenteissa havaittiin muutoksia vuosien välillä ainoastaan metsästyksen rehtiyteen sekä tutkijoiden petokanta-arvioihin liittyen. Ikä vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästyksen rehtiyttä ja tutkijoiden arvioita kohtaan. Sukupuoli puolestaan vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästystä, metsästyksen rehtiyttä sekä petojen pelkoa kohtaan. Koulutus oli yhteydessä metsästyksestä saadun informaation määrään ja asenteisiin tutkijoiden petokanta-arvioita kohtaan. Asuinmuoto vaikutti asenteisiin suurpetoja, metsästystä sekä metsästyksen rehtiyttä kohtaan. Asuinalue vaikutti yleiseen suhtautumiseen metsästykseen. Metsästykseen liittyvän informaation määrä vaikutti asenteisiin sekä suurpetoja että metsästystä kohtaan, ja suhde metsästykseen puolestaan informaation määrään. Asenteiden väliltä löytyi myös selkeitä yhteyksiä. Henkilöt, jotka suhtautuvat myönteisesti metsästykseen, ovat usein kiinnostuneita siitä, tuntevat metsästäjiä tai metsästävät itse. He hyväksyvät myös petojen metsästyksen ja salametsästyksen helpommin sekä suhtautuvat kriittisemmin susien määrään. Positiivinen suhtautuminen metsästykseen liittyy myös luottamukseen metsästyksen rehtiydestä. Samalla he luottavat enemmän metsästäjien kuin tutkijoiden arvioihin petokannoista.

Naiset suhtautuvat kielteisemmin metsästykseen ja sen rehtiyteen sekä pelkäävät petoja enemmän kuin miehet. He myös vastustavat suurpetojen metsästystä ja salametsästystä useammin kuin miehet, eivätkä suhtaudu susien määrään yhtä kriittisesti. Naiset eivät myöskään ole yhtä kiinnostuneita metsästyksestä, eivät harrasta sitä yhtä usein eivätkä tunne yhtä paljon metsästäjiä kuin miehet. Vanhemmat ikäryhmät suhtautuvat kriittisemmin susien määrään ja hyväksyvät niiden metsästyksen sekä salametsästyksen nuorempia enemmän. Vanhemmat luottavat myös enemmän metsästyksen rehtiyteen, mutta vähemmän tutkijoiden arvioihin petokannoista. Omakoti- ja maatila-asunnoissa asuvat suhtautuvat kriittisemmin susien määrään ja myönteisemmin suurpetojen metsästykseen sekä salametsästykseen. Rivitaloissa ja kerrostaloissa asuvat puolestaan suhtautuvat kielteisemmin metsästykseen ja heillä on vähemmän kontakteja ja kiinnostusta sitä kohtaan. Omakoti- ja maatila-asukkaat luottavat enemmän metsästyksen rehtiyteen, kun taas kerrostaloasukkaat luottavat enemmän tutkijoiden arvioihin petokannoista.

Metsästykseen liittyvän informaation määrä ja sen lähteet vaikuttavat asenteisiin metsästystä ja suurpetoja kohtaan. Sukulaisten ja tuttavien rooli tiedonlähteenä on vähentynyt vuodesta 2013 lähtien, mikä saattaa heikentää positiivisen ja kokemuspohjaisen tiedon välittymistä. Samanaikaisesti median merkitys tiedonlähteenä on kasvanut ja sieltä saatu tieto kytkeytyy negatiiviseen suhtautumiseen metsästystä kohtaan sekä kriittisempiin asenteisiin petojen metsästystä kohtaan. Metsästäjiin ja metsästykseen liittyvien kontaktien väheneminen voi osaltaan vähentää kiinnostusta sekä myönteisiä asenteita metsästystä kohtaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että asenteiden muutokset heijastelevat yhteiskunnan laajempia muutoksia, kuten kaupungistumista ja sukupuolten eroja. Koska metsästys on perinteisesti ollut miesvaltainen harrastus, tieto leviää usein miesvaltaisissa verkostoissa, mikä voi ylläpitää sukupuolten välisiä eroja asenteissa. Metsästyksen myönteisen yhteiskunnallisen aseman turvaamiseksi on tärkeää kohdentaa viestintää ja tietoutta erityisesti naisille, nuorille sekä kaupunkimaisilla alueilla asuville. Lisäämällä näiden ryhmien tietämystä metsästyksestä voidaan vahvistaa yhteiskunnallista hyväksyntää ja parantaa ymmärrystä metsästyksen merkityksestä osana suomalaista kulttuuria ja riistataloutta.

<b> Society's Attitude Towards Hunting</b>

Understanding attitudes toward hunting is essential for securing the future of game management and hunting culture. However, attitudes are complex and shaped by various factors. In Finland, attitudes toward hunting have traditionally been positive, as evidenced by surveys conducted by Taloustutkimus. However, the latest results show that the share of those with negative attitudes has slightly increased. Understanding the differences and changes in attitudes is crucial to ensuring that hunting remains socially acceptable. In this study, data from Taloustutkimus surveys conducted in 2013, 2018, and 2023 were analysed. The focus was on how socioeconomic factors, such as gender, type of residence, age, education, income level, amount of information, and region of residence, affect attitudes and how these attitudes have changed over the years.

Changes in attitudes over the years were observed only regarding the fairness of hunting and researchers' estimates of large carnivore populations. Age influenced attitudes toward large carnivores, the fairness of hunting, and researchers’ estimates. Gender, on the other hand, influenced attitudes toward large carnivores, hunting, the fairness of hunting, and fear of predators. Education was connected to the amount of information received about hunting and attitudes toward researchers’ estimates. The type of residence influenced attitudes toward large carnivores, hunting, and the fairness of hunting, while the region of residence impacted general attitudes toward hunting. The amount of information related to hunting influenced attitudes toward both large carnivores and hunting itself, and in turn, the relationship to hunting influenced the amount of information received. There were also clear connections between attitudes. Individuals with positive attitudes toward hunting are often interested in it, know hunters, or hunt themselves. They are also more likely to accept the hunting of large carnivores and poaching and are more critical of wolf numbers. Positive attitudes toward hunting are also linked to trust in the fairness of hunting. At the same time, they trust hunters' estimates of carnivore populations more than researchers' estimates.

Women tend to have more negative attitudes toward hunting and its fairness and are more afraid of predators than men. They are also more likely to oppose the hunting of large carnivores and poaching and are less critical of wolf numbers. Women are less interested in hunting, participate in it less frequently, and know fewer hunters than men. Older age groups are more critical of wolf numbers and are more likely to accept the hunting and poaching of large carnivores compared to younger people. Older individuals also have greater trust in the fairness of hunting but less trust in researchers’ estimates of carnivore populations. Those living in detached houses and on farms are more critical of wolf numbers and have more positive attitudes toward the hunting and poaching of large carnivores. In contrast, those living in row houses and apartment buildings have more negative attitudes toward hunting and fewer contacts or interest in it. Residents of detached houses and farms trust more in the fairness of hunting, whereas apartment dwellers trust researchers’ estimates of carnivore populations more.

The amount of information related to hunting and its sources influences attitudes. The role of relatives and acquaintances as sources of information has decreased since 2013, which may hinder the transmission of positive and experience-based information. At the same time, the significance of media as a source of information has increased, and the information obtained from it is linked to negative attitudes toward hunting as well as more critical views on predator hunting. Decreasing contact with hunters and hunting may also contribute to reduced interest and positive attitudes toward hunting. In conclusion, changes in attitudes reflect broader societal changes, such as urbanization and gender differences. Since hunting has traditionally been a male-dominated activity, information often circulates in male-dominated networks, which can maintain gender differences in attitudes. To ensure hunting's positive societal status, it is important to target communication and information specifically at women, young people, and those living in urban areas. By increasing these groups’ knowledge of hunting, societal acceptance can be strengthened, and understanding of hunting’s importance as part of Finnish culture and game management can be improved.