Kyselytutkimus muistisairaiden henkilöiden puheterapiapalveluihin vaikuttavista tekijöistä sosiaali- ja terveydenhuollossa

Abstract

Muistisairauksiin kuuluvien kognitiivis-kommunikatiivisten oireiden aiheuttamiin vaikeuksiin arjen toimintakyvyssä voidaan vaikuttaa puheterapeuttisella kuntoutuksella. Kaikki muistisairaat henkilöt eivät kuitenkaan aina saa tarvitsemaansa puheterapiaa, eikä puheterapeuttien asiantuntijuutta muistisairaiden henkilöiden kuntoutuksessa aina tunnisteta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää sosiaali- ja terveydenhuollossa päättävässä asemassa tai esihenkilöasemassa työskentelevien henkilöiden näkemyksiä siitä, mitkä tekijät vaikuttavat muistisairaiden henkilöiden puheterapiapalveluiden toteutumiseen Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko muistisairaisiin henkilöihin kohdistuvat asenteet yhteydessä näkemyksiin muistisairaiden henkilöiden kuntoutuksesta ja puheterapiasta. Suomessa ei ole tiettävästi tehty aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselytutkimuksena, ja siihen osallistui 84 henkilöä. Kyselyn ensimmäisessä osiossa tutkittiin muistisairaisiin henkilöihin kohdistuvia asenteita. Asenteita kartoitettiin Dementia Attitudes Scale (DAS) -kyselyllä. Kyselyn toisessa osiossa kysyttiin osallistujien näkemyksiä muistisairaiden henkilöiden kuntoutuksesta ja puheterapiasta väittämien avulla. Näille väittämille tehtiin pääkomponenttianalyysi, jotta ne saatiin tiivistettyä komponentteihin. DAS-kyselyllä tutkittujen asenteiden sekä kuntoutus- ja puheterapiaväittämistä muodostettujen komponenttien välistä yhteyttä tarkasteltiin lineaarisella regressioanalyysillä. Kyselyn kolmannessa osiossa kysyttiin osallistujien näkemyksiä puheterapiapalveluihin vaikuttavista tekijöistä väittämien ja avoimen kysymyksen avulla. Väittämiä tarkasteltiin tunnuslukujen ja histogrammien avulla, ja avoimen kysymyksen vastaukset ryhmiteltiin. Osallistujien näkemysten mukaan muistisairaiden henkilöiden puheterapiapalveluihin vaikuttavat tekijät liittyivät tietouteen muistisairaiden henkilöiden puheterapeuttisesta kuntoutuksesta ja asiantuntijuudesta, muiden asiakasryhmien priorisointiin sekä resursseihin liittyviin tekijöihin. Pääkomponenttianalyysin perusteella kuntoutus- ja puheterapiaväittämät ryhmiteltiin neljään komponenttiin, jotka nimettiin ”kuntoutuksen keskeiset periaatteet”, ”puheterapeuttinen kuntoutus ja asiantuntijuus”, ”kuntoutuksen haasteet” ja ”kommunikaatio ja käytösoireet”. Myönteisemmät muistisairaisiin henkilöihin kohdistuvat asenteet ennustivat myönteisempiä näkemyksiä muistisairaiden henkilöiden kuntoutuksen keskeisistä periaatteista sekä puheterapeuttisesta kuntoutuksesta ja asiantuntijuudesta. Muistisairaisiin henkilöihin kohdistuvat asenteet eivät olleet tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä näkemyksiin kuntoutuksen haasteista tai muistisairaiden henkilöiden kommunikaatiosta ja käytösoireista. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että tietoutta muistisairaiden henkilöiden puheterapiasta tulisi lisätä. Tietoutta lisäämällä muistisairaiden henkilöiden puheterapiaan ohjautumista voitaisiin mahdollisesti parantaa ja heidän puheterapiapalveluitaan kehittää. Jatkossa puheterapiapalveluiden toteutumista voitaisiin selvittää tarkemmin, jotta niihin vaikuttavia tekijöitä pystyttäisiin tarkemmin nimeämään. Muistisairaiden henkilöiden puheterapiapalveluiden toteutumiseen vaikuttavien tekijöiden tarkastelu voi osaltaan auttaa yhdenmukaisten ja yhdenvertaisten puheterapiapalveluiden kehittämisessä.