Alkuperäisyyden kaipuu ja alkukantaisuuden pelko: Kansa, luonto ja rodullistaminen Suomen modernissa taiteessa vuosina 1915–1930

Abstract

Tutkin väitöskirjassani Suomen modernin taiteen kansankuvaa ja sen liittymistä käsityksiin suomalaisuuden olemuksesta vuosina 1915–1930. Suomessa vallitsi pitkään romantiikasta juontuva ajattelu, jossa alkuperäiseksi oletettu, luontoon kiinteässä yhteydessä oleva suomenkielinen kansanihminen edusti suomalaista kansanluonnetta. Vaalittu kansankuva kuitenkin romahti viimeistään vuoden 1918 sisällissodan takia. Kuvataiteessa muutosta ilmensi Tyko Sallisen (1879–1955) tuotanto.

Tarkastelen Sallisen taiteen piirteiden kansainvälisiä kytköksiä ja yhdistän hänen teoksensa Venäjän primitivistiseen avantgardeen ja saksalaisen Der Blaue Reiter -ryhmän taideteorioihin. Niissä korostuu välittömän yhteyden luominen omaan, sukupolvien takaa löytyvään alkuperäiseen muototahtoon. Sallisen taide tulkittiinkin myös nationalistisesti siten, että se kuvasti alkuvoimaisella ja vaistomaisella tavalla juurevaa kansanluonnetta.

Lisäksi erittelen tutkimusaineistostani nousevaa kulttuurista toiseuttamista. Sallisen taiteessa se näkyi sisällissodan jälkeen hänen alkukantaisena pidetyn kansankuvansa kieltämisenä. Skandinaviassa Sallisen kansankuva toiseutti ja rodullisti jopa koko suomalaisuuden primitiiviseksi. Suomalaiskriitikot puolestaan leimasivat Viron taiteen vuonna 1929 heimoaatteen innoittamana liikaakin suomalaisen taiteen kaltaiseksi. Primitivistisen alkuvoiman ohella kansallisuusajatteluun ja taiteeseen vaikutti vielä sisällissodan jälkeen uushumanistinen sivistysideologia. Se korosti primitivismille vastaisesti tunteiden hallintaa ja henkistä kehitystä. Osoitan, että Alvar Cawénin (1886–1935) taide ja siinä ilmenevä kansankuva edustivat siveellisyyttä vaalivaa arjen uskonnollissävyistä pyhittämistä, sen lisäksi että käsittelemäni maalaukset voi lukea osaksi ajan agraarisnationalistista kansan eheyttämiseen pyrkinyttä aatteellista kuvastoa. Metodologisesti tutkimukseni liikkuu nationalismin, tunnevaikutusten tutkimisen ja primitivismiin kytkeytyvän toiseuttamisen ja rodullistamisen tutkimuksen risteyskohdissa.

<b>Longing for Originality and Fear of Primitiveness: People, Nature and Racialisation in Finnish Modern Art, 1915–1930 </b>

In my doctoral dissertation, I study the depiction of common people in modern Finnish art and how it connected to perceptions of the essence of Finnishness in 1915–1930. For a long time, there was a prevailing notion in Finland, based in Romanticism, according to which the Finnish-speaking people, who were assumed to be indigenous and closely connected to nature, represented the Finnish national character. However, this cherished national image finally collapsed due to the Civil War of 1918, at the latest. In visual art, this shift was reflected in the work of Tyko Sallinen (1879–1955). I examine the characteristics of Sallinen’s art and their international connections, linking his works to the Russian primitivist avant-garde and the art theories of the German artists group Der Blaue Reiter. They emphasise the creation of an immediate connection to an original collective will to form that could be found generations earlier. Sallinen’s art was also interpreted from a nationalist perspective, seeing it as reflecting the deep-rooted national character in an instinctive, primordial way.

In addition, I analyse the cultural othering that emerges in my research material. In regard to Sallinen’s art, this could be seen in the post-Civil War rejection of his portrayal of common people. In the other Nordic countries, Sallinen’s depictions of the people othered and even racialised Finnishness in its entirety as primitive. On the other hand, in 1929, Finnish critics, inspired by the countries’ presumed common ethnicity, overemphasised the similarity of Estonian art to Finnish art. After the Civil War, nationalist thought and art were still influenced by the primitivist idea of a primordial force as well as a neo-humanist educational ideal. In contrast to primitivism, this emphasised ethical development and emotional control. I argue that the art of Alvar Cawén (1886–1935) and its portrayal of the people represented a religiously tinged sanctification of everyday life that fostered morality. Methodologically, my research takes place at the intersections of nationalism studies, the study of emotions and affect, and the study of otherness and racialisation, in relation to primitivism.