Traumapotilaiden ylipainehappihoito
Harjunpää, Taru (2025-03-07)
Traumapotilaiden ylipainehappihoito
(07.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031217357
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031217357
Tiivistelmä
Tämän syventävien opintojen kirjallisen opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella ylipainehappihoidon käyttöä traumapotilaiden hoidossa Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (TYKS). Ylipainehappihoito on lääketieteellinen hoitokeino, jossa potilas hengittää sataprosenttista happea kammiossa. Kammio on paineistettu normaali ilmanpainetta korkeammaksi. Ylipainehappihoito toteutetaan joko yksipaikkaisessa tai monipaikkaisessa kammiossa. Ylipainehappihoitoa voidaan käyttää kirurgiassa osana murskavammojen, avomurtumien ja huonosti paranevien haavojen hoitoa.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen aineisto koostui traumapotilaista, joita on hoidettu ylipainehappihoidolla TYKS:ssä vuosina 2010–2022. Potilastiedot haettiin aikaväliltä 1.1.2010- 30.6.2022. Potilastietojärjestelmästä haettiin kaikki potilaat, joilla ICD-10-diagnoosikoodina oli jokin seuraavista: S82.2, S92.1, T79.6, T14.7 tai T81.4 (sääriluun varren murtuma, telaluun murtuma, lihaksen traumaattinen iskemia, määrittämättömän kehonosan murskavamma ja/tai typistyminen, muualla luokittamaton leikkauksen tai toimenpiteen jälkeen ilmenevä infektio). Tällä aikavälillä ylipainehappihoitoa saaneita traumapotilaita oli 377. Poissulkukriteerein rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle 177 potilasta, jolloin lopullinen tutkimusaineisto sisälsi 200 ylipainehappihoidolla hoidettua traumapotilasta. Tutkimuksen tuloksista kirjoitetaan artikkeli, joka julkaistaan lääketieteellisessä julkaisussa. Tämä syventävien opintojen opinnäytetyö on tiivistelmä artikkelista.
Ylipainehappihoitoa saaneista potilaista 68 % (n=135) oli miehiä ja 32 % (n=65 naisia). Potilaiden keski-ikä oli 50 vuotta. Minkään tietyn epidemiologisen tekijän ei havaittu olevan yhteydessä komplikaatioiden ilmaantumiseen. Yleisin ylipainehappihoidolla hoidettu alaraajan trauma oli distaalitibian murtuma, näitä oli 17 % (n=34). Muun, kuin tibian vamman vuoksi ylipainehappihoidolla hoidettiin 35 % (n=71) potilasta. Ylipainehappihoitoa vaatineista vammoista 66 % (n=132) oli korkea energisiä.
Kuten aiemmissakin aiheesta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, ylipainehappihoito on tehokasta ja hyvin siedettyä. Ylipainehappihoito keskeytyi vain 2 %:lla (n=4) potilaista. Syitä hoidon keskeytymiseen oli ahdistus/paniikkikohtaus (n=1), delirium (n=1), jatkohoitoon siirtyminen (n=1), sekä tilanne, jossa arvioitiin, ettei hoidolla saavutettaisi enää lisähyötyä (n=1). Ylipainehappihoitoon liittyviä komplikaatioita ei raportoitu yhdelläkään potilaalla.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen aineisto koostui traumapotilaista, joita on hoidettu ylipainehappihoidolla TYKS:ssä vuosina 2010–2022. Potilastiedot haettiin aikaväliltä 1.1.2010- 30.6.2022. Potilastietojärjestelmästä haettiin kaikki potilaat, joilla ICD-10-diagnoosikoodina oli jokin seuraavista: S82.2, S92.1, T79.6, T14.7 tai T81.4 (sääriluun varren murtuma, telaluun murtuma, lihaksen traumaattinen iskemia, määrittämättömän kehonosan murskavamma ja/tai typistyminen, muualla luokittamaton leikkauksen tai toimenpiteen jälkeen ilmenevä infektio). Tällä aikavälillä ylipainehappihoitoa saaneita traumapotilaita oli 377. Poissulkukriteerein rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle 177 potilasta, jolloin lopullinen tutkimusaineisto sisälsi 200 ylipainehappihoidolla hoidettua traumapotilasta. Tutkimuksen tuloksista kirjoitetaan artikkeli, joka julkaistaan lääketieteellisessä julkaisussa. Tämä syventävien opintojen opinnäytetyö on tiivistelmä artikkelista.
Ylipainehappihoitoa saaneista potilaista 68 % (n=135) oli miehiä ja 32 % (n=65 naisia). Potilaiden keski-ikä oli 50 vuotta. Minkään tietyn epidemiologisen tekijän ei havaittu olevan yhteydessä komplikaatioiden ilmaantumiseen. Yleisin ylipainehappihoidolla hoidettu alaraajan trauma oli distaalitibian murtuma, näitä oli 17 % (n=34). Muun, kuin tibian vamman vuoksi ylipainehappihoidolla hoidettiin 35 % (n=71) potilasta. Ylipainehappihoitoa vaatineista vammoista 66 % (n=132) oli korkea energisiä.
Kuten aiemmissakin aiheesta tehdyissä tutkimuksissa on havaittu, ylipainehappihoito on tehokasta ja hyvin siedettyä. Ylipainehappihoito keskeytyi vain 2 %:lla (n=4) potilaista. Syitä hoidon keskeytymiseen oli ahdistus/paniikkikohtaus (n=1), delirium (n=1), jatkohoitoon siirtyminen (n=1), sekä tilanne, jossa arvioitiin, ettei hoidolla saavutettaisi enää lisähyötyä (n=1). Ylipainehappihoitoon liittyviä komplikaatioita ei raportoitu yhdelläkään potilaalla.