Modaaliverbirakenteet tulevan toiminnan ilmauksissa
Wallenius, Hertta (2025-02-26)
Modaaliverbirakenteet tulevan toiminnan ilmauksissa
(26.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031718328
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031718328
Tiivistelmä
Tarkastelen modaaliverbirakenteita puhujan oman tulevan toiminnan ilmauksissa. Tutkimuskohteena ovat modaaliverbit voida, pitää, täytyä ja saada sekä niihin liittyvät infinitiivit eli seuralaisverbit.
Nojaan tutkielmassani Miia Karttusen (2018) väitöstutkimukseen, jossa hän tutkii puhujan tulevan toiminnan ilmausten kielioppia ja pragmatiikkaa. Jatkan Karttusen tutkimusaihetta keskittyen kirjoitetussa kielessä esiintyviin modaaliverbirakenteisiin, joilla puhuja ilmaisee omaa tulevaa toimintaansa.
Käsillä olevan tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii käyttöpohjainen kielioppi, ja tutkimusmenetelmänä on perinteinen lingvistinen analyysi. Tutkimukseni on konstruktiolähtöinen: tässä tutkimuksessa se tarkoittaa sitä, että vaikka konstruktiokielioppi ei ole varsinainen tutkimusmenetelmä, tarkastelen kieltä konstruktion tai rakenteen käsitteen avulla. Tutkimuksen aineistona toimivat horoskooppiaiheisen Astro.fi -sivuston keskustelupalstan keskustelut. Aineisto käsittää yhteensä 189 aineistoesiintymää.
Käsittelyosan ensimmäisessä osassa syvennyn verbiketjujen finiittiverbeihin eli tarkastelemiini modaaliverbeihin. Selvitän, millaisissa moduksissa ja persoonissa modaaliverbit esiintyvät. Toisessa osassa tarkastelun keskiöön nousevat modaaliverbien ja seuralaisverbien verbien muodostamat modaaliverbirakenteet eli konstruktiot, joita hahmotan Pajusen (2001) syntaktis-semanttisen verbityyppiluokittelun avulla.
Voida on tutkimistani modaaliverbeistä yleisin puhujan oman tulevan toiminnan ilmauksissa. Aineiston kaksi yleisintä verbityyppiä ovat teko-, tapahtuma- ja muutosverbit sekä psykologista tilaa ja prosesseja ilmaisevat verbit. Harvinaisin verbityyppi on fysiologista tilaa ja prosesseja ilmaisevat verbit.
Luokittelen aineistosta yhteensä kahdeksan erilaista konstruktiota: tekemis-, ajattelu-, muistuttelu-, tutkimis-, menemis-, sanomis- ja katsomiskonstruktio sekä metaforiset verbikonstruktiot. Nämä konstruktiot ovat kunkin modaaliverbin ja niiden kanssa yleisimmin esiintyvien seuralaisverbien verbityyppien muodostamia.
Tarkastelemani pitää- ja täytyä-verbilliset nesessiivirakenteet esiintyvät yleisimmin ilman genetiivisubjektia. Voida- ja saada-verbi esiintyvät yleisimmin nollapersoonalauseessa. Verbiketjujen finiittiverbeillä on aineistossa kaksi modusta: indikatiivi ja konditionaali. Indikatiivi on tarkastelemieni pitää-, täytyä- ja saada-verbien yleisin modus. Vain voida-verbi esiintyy tyypillisimmin konditionaalimuotoisena.
Nojaan tutkielmassani Miia Karttusen (2018) väitöstutkimukseen, jossa hän tutkii puhujan tulevan toiminnan ilmausten kielioppia ja pragmatiikkaa. Jatkan Karttusen tutkimusaihetta keskittyen kirjoitetussa kielessä esiintyviin modaaliverbirakenteisiin, joilla puhuja ilmaisee omaa tulevaa toimintaansa.
Käsillä olevan tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii käyttöpohjainen kielioppi, ja tutkimusmenetelmänä on perinteinen lingvistinen analyysi. Tutkimukseni on konstruktiolähtöinen: tässä tutkimuksessa se tarkoittaa sitä, että vaikka konstruktiokielioppi ei ole varsinainen tutkimusmenetelmä, tarkastelen kieltä konstruktion tai rakenteen käsitteen avulla. Tutkimuksen aineistona toimivat horoskooppiaiheisen Astro.fi -sivuston keskustelupalstan keskustelut. Aineisto käsittää yhteensä 189 aineistoesiintymää.
Käsittelyosan ensimmäisessä osassa syvennyn verbiketjujen finiittiverbeihin eli tarkastelemiini modaaliverbeihin. Selvitän, millaisissa moduksissa ja persoonissa modaaliverbit esiintyvät. Toisessa osassa tarkastelun keskiöön nousevat modaaliverbien ja seuralaisverbien verbien muodostamat modaaliverbirakenteet eli konstruktiot, joita hahmotan Pajusen (2001) syntaktis-semanttisen verbityyppiluokittelun avulla.
Voida on tutkimistani modaaliverbeistä yleisin puhujan oman tulevan toiminnan ilmauksissa. Aineiston kaksi yleisintä verbityyppiä ovat teko-, tapahtuma- ja muutosverbit sekä psykologista tilaa ja prosesseja ilmaisevat verbit. Harvinaisin verbityyppi on fysiologista tilaa ja prosesseja ilmaisevat verbit.
Luokittelen aineistosta yhteensä kahdeksan erilaista konstruktiota: tekemis-, ajattelu-, muistuttelu-, tutkimis-, menemis-, sanomis- ja katsomiskonstruktio sekä metaforiset verbikonstruktiot. Nämä konstruktiot ovat kunkin modaaliverbin ja niiden kanssa yleisimmin esiintyvien seuralaisverbien verbityyppien muodostamia.
Tarkastelemani pitää- ja täytyä-verbilliset nesessiivirakenteet esiintyvät yleisimmin ilman genetiivisubjektia. Voida- ja saada-verbi esiintyvät yleisimmin nollapersoonalauseessa. Verbiketjujen finiittiverbeillä on aineistossa kaksi modusta: indikatiivi ja konditionaali. Indikatiivi on tarkastelemieni pitää-, täytyä- ja saada-verbien yleisin modus. Vain voida-verbi esiintyy tyypillisimmin konditionaalimuotoisena.