Aivovammatapausten syy-yhteysproblematiikka : Miten korkeimman oikeuden viittaama oikeudellinen luonne rakentuu lääketieteelliseen näyttöön pohjautuvassa syy-yhteysarvioinnissa?
Kankaanpää, Pihla (2025-02-12)
Aivovammatapausten syy-yhteysproblematiikka : Miten korkeimman oikeuden viittaama oikeudellinen luonne rakentuu lääketieteelliseen näyttöön pohjautuvassa syy-yhteysarvioinnissa?
Kankaanpää, Pihla
(12.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031818951
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025031818951
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena ovat aivovammojen vakuutusoikeudelliset syy-yhteyskysymykset. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi aivovammojen syy-yhteysarviointi on niin vaikeaa. Tutkimuksessa pyritään tunnistamaan ja analysoimaan sekä oikeustieteen että lääketieteen sisältä syntyviä aivovammojen syy-yhteysarvioinnin haasteita. Tutkimus on rajattu koskemaan erityisesti korkeimman oikeuden aivovammatapauksia ja korkeimman oikeuden perusteluissa esiintyviä syy-yhteysarviointia vaikeuttavia tekijöitä.
Aivovammojen syy-yhteysarvioinnin haasteita selvitetään sekä oikeuskirjallisuuteen että oikeuskäytäntöön perehtymällä. Aivovammojen arvioinnin lähtökohtia ja arviointiin soveltuvan syy-yhteysmääritelmän taustoja pyritään ensiksi hahmottamaan oikeuskirjallisuuteen perehtymällä. Koska syy-yhteysarviointi sidotaan tiukasti lääketieteeseen, hyödynnetään tutkimuksessa jonkin verran myös lääketieteellistä kirjallisuutta. Tutkimuksen tärkein lähdeaineisto on kuitenkin korkeimman oikeuden käytäntö aivovammoista. Tutkimuksessa tehdään tapausanalyysi, jonka avulla selvitetään niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat korkeimmassa oikeudessa tehtävää syy-yhteysarviointia.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aivovammojen syy-yhteysarviointiin sisältyy monia ongelmallisia tekijöitä. Aivovammat ovat ensinnäkin jakautuneet vakuutuslajeittain korvattaviksi, mikä vaikuttaa tapauksissa sovellettavaan sääntelyyn sekä tapausten muutoksenhakureitteihin. Haasteita syntyy myös siitä, että arviointiin soveltuu sekä oikeudellinen että lääketieteellinen syy-yhteys, jotka eivät ole samoja asioita. Korkeimman oikeuden käytännössä ongelmien syyt näyttävät syntyvän nimenomaisesti arviointiin kytkeytyvästä lääketieteestä sekä sen mukanaan tuomista käytännön ongelmista ja paradoksaalisista elementeistä. Arviointia haastavat niin ensikirjauksille annettava painoarvo, ajallinen viive vamman hoidossa ja toteamisessa, vamman oirekuvan kehittymisen yksilöllisyys, vahingonkärsijöiden aikaisemmat psyykkiset oirekuvat sekä tapauksissa kuultujen lääketieteen asiantuntijoiden erimielisyys.
Oikeustieteen ja lääketieteen samanaikaisuus ja päällekkäisyys aivovammojen arvioinnissa on tutkimuksessa olennaisella tavalla esillä. Korkein oikeus on yksiselitteisesti todennut, että vaikka tapausten näyttö on lääketieteellistä, on kysymys syy-yhteydestä kuitenkin oikeudellinen. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että arvioinnin oikeudellisuus rakentuu ennen kaikkea lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen arvioinnista ja näyttökynnyksen ylittämisen itsenäisestä oikeudellisesta harkinnasta.
Kokonaisuutena tarkastellen suurimmat haasteet näyttävät syntyvän lääketieteen kehityksestä ja tieteenalan luontaisesta epävarmuudesta. Aivovammatutkimus kehittyy jatkuvasti, mutta oikeudellisessa arvioinnissa uuteen tietämykseen reagoidaan hitaasti. Koska lääketieteellinen tieto on väistämättä osittain epävarmaa, ollaan uudesta tiedosta myös jokseenkin erimielisiä. Vaikka oikeudellisesti ei voida ratkaista lääketieteen sisäisiä näkemyseroja, tulisi korkeimman oikeuden ottaa aivovammoja koskevaan uuteen tutkimukseen säännöllisesti kantaa. Viimeisin aivovammatapaus on vuodelta 2018. Näin ollen udelle prejudikaatille aivovammojen syy-yhteysarvioinnista olisi tarvetta.
Aivovammojen syy-yhteysarvioinnin haasteita selvitetään sekä oikeuskirjallisuuteen että oikeuskäytäntöön perehtymällä. Aivovammojen arvioinnin lähtökohtia ja arviointiin soveltuvan syy-yhteysmääritelmän taustoja pyritään ensiksi hahmottamaan oikeuskirjallisuuteen perehtymällä. Koska syy-yhteysarviointi sidotaan tiukasti lääketieteeseen, hyödynnetään tutkimuksessa jonkin verran myös lääketieteellistä kirjallisuutta. Tutkimuksen tärkein lähdeaineisto on kuitenkin korkeimman oikeuden käytäntö aivovammoista. Tutkimuksessa tehdään tapausanalyysi, jonka avulla selvitetään niitä tekijöitä, jotka vaikeuttavat korkeimmassa oikeudessa tehtävää syy-yhteysarviointia.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että aivovammojen syy-yhteysarviointiin sisältyy monia ongelmallisia tekijöitä. Aivovammat ovat ensinnäkin jakautuneet vakuutuslajeittain korvattaviksi, mikä vaikuttaa tapauksissa sovellettavaan sääntelyyn sekä tapausten muutoksenhakureitteihin. Haasteita syntyy myös siitä, että arviointiin soveltuu sekä oikeudellinen että lääketieteellinen syy-yhteys, jotka eivät ole samoja asioita. Korkeimman oikeuden käytännössä ongelmien syyt näyttävät syntyvän nimenomaisesti arviointiin kytkeytyvästä lääketieteestä sekä sen mukanaan tuomista käytännön ongelmista ja paradoksaalisista elementeistä. Arviointia haastavat niin ensikirjauksille annettava painoarvo, ajallinen viive vamman hoidossa ja toteamisessa, vamman oirekuvan kehittymisen yksilöllisyys, vahingonkärsijöiden aikaisemmat psyykkiset oirekuvat sekä tapauksissa kuultujen lääketieteen asiantuntijoiden erimielisyys.
Oikeustieteen ja lääketieteen samanaikaisuus ja päällekkäisyys aivovammojen arvioinnissa on tutkimuksessa olennaisella tavalla esillä. Korkein oikeus on yksiselitteisesti todennut, että vaikka tapausten näyttö on lääketieteellistä, on kysymys syy-yhteydestä kuitenkin oikeudellinen. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että arvioinnin oikeudellisuus rakentuu ennen kaikkea lääketieteellisten asiantuntijalausuntojen arvioinnista ja näyttökynnyksen ylittämisen itsenäisestä oikeudellisesta harkinnasta.
Kokonaisuutena tarkastellen suurimmat haasteet näyttävät syntyvän lääketieteen kehityksestä ja tieteenalan luontaisesta epävarmuudesta. Aivovammatutkimus kehittyy jatkuvasti, mutta oikeudellisessa arvioinnissa uuteen tietämykseen reagoidaan hitaasti. Koska lääketieteellinen tieto on väistämättä osittain epävarmaa, ollaan uudesta tiedosta myös jokseenkin erimielisiä. Vaikka oikeudellisesti ei voida ratkaista lääketieteen sisäisiä näkemyseroja, tulisi korkeimman oikeuden ottaa aivovammoja koskevaan uuteen tutkimukseen säännöllisesti kantaa. Viimeisin aivovammatapaus on vuodelta 2018. Näin ollen udelle prejudikaatille aivovammojen syy-yhteysarvioinnista olisi tarvetta.