"Tärkeimpään ei ole enää aikaa" : Median luomat diskurssit päiväkodin johtajien työkuormituksesta ja uupumuksesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja tarkastella millaisia diskursseja mediassa rakentuu päiväkodin johtajien työkuormituksesta ja uupumuksesta puhuttaessa. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa on hyödynnetty diskurssianalyysiä. Aineistona on käytetty viime vuosina julkaistuja sanomalehtiartikkeleja, joissa käsitellään päiväkodin johtajien työuupumusta ja työkuormitusta, joko heidän itsensä kertomana tai erilaisten kyselyiden ja selvitysten pohjalta. Työuupumus ja työssä kuormittuminen ovat yhä yleisempiä ilmiöitä. Aihe on hyvin ajankohtainen ja koskettaa yhä useampia. Mediassa käydään paljon keskustelua työuupumuksesta ja työelämän kuormittavuudesta. Monesti työkuormituksen syitä katsotaan vain yhdeltä kannalta. Joko ajatellaan syynä olevan rakenteelliset syyt tai sitten yksilön ominaisuuksiin liittyvät syyt. Tutkimuksessa on kuitenkin havaittavissa, miten nämä molemmat yhdessä ovat usein syynä kuormittumiseen ja uupumiseen. Tutkimuksessa oli havaittavissa neljä eri diskurssia: rakenne-, eettisyys-, yksilö- ja muutosdiskurssi. Voimakkaimmin näistä korostui rakenne- ja muutosdiskurssit, jotka sisältävät samankaltaisia piirteitä keskenään, erityisesti sen suhteen mistä nämä kuormituksen kokemukset aiheutuvat. Niissä uupumuksen taustalla on usein ulkoiset tekijät, joihin ei itse pysty juuri vaikuttamaan. Eettisyys- ja yksilödiskurssit sisältävät sen sijaan ajatuksen siitä, että kuormituksen kokemuksen taustalla on yksilön itsensä kokemus ja yksilöstä itsestään löytyy selitys sille, miksi kuormittuu tai uupuu. Omat voimavarat ja toimintatavat vaikuttavat kuormittumisen taustalla. Rakennediskurssissa kuormituksen ja uupumuksen taustasyinä nähdään työssä olevat rakenteelliset tekijät. Rakenteista johtuva kuormitus oli selkeimmin esillä aineistossa ja korostui useiden johtajien puheessa. Aineistosta rakenteellisina kuormitustekijöinä oli nähtävissä henkilöstöpula, suuri työmäärä, palaverien paljous sekä työn pirstaleisuus. Muutosdiskurssissa kuormittumisen taustalla korostuu työn tehokkuuden vaatimus ja miten se on mennyt kaiken muun edelle. Päiväkodin johtajilta vaaditaan yhä vain laajempaa asioiden hallintaa sekä odotetaan sellaista osaamista, johon he eivät koe olevansa kykeneviä tai heillä ei ole koulutusta sellaisiin tehtäviin. Erityisesti hallinnollisten töiden määrän lisääntyminen korostui aineistossa. Eettisyysdiskurssissa kuormittumisen taustalla on ajatus siitä, miten päiväkodin johtajilla on itsellään vahva halu tehdä työnsä mahdollisimman hyvin sekä halu tehdä työtään sydämellään omien arvojen mukaisesti. Eettisyysdiskurssin sisältä löytyi neljä erilaista teemaa: työnkuvan selkiyttämisen tarve, tuen puute, halu tukea omaa henkilöstöä ja rakkaus työtä kohtaan. Yksilödiskurssissa on nähtävissä samoja piirteitä kuin eettisyysdiskurssissa sen suhteen, miten päiväkodin johtajat ovat vahvasti sitoutuneet työhönsä ja kokevat intohiomoa työtään kohtaan. Yksilödiskurssissa näkyy kuitenkin vahvemmin yksilölliset kokemukset kuormituksen taustalla, kun omat voimat eivät enää riitäkään ja miten yksilöt pärjäävät tässä työn paineessa. Uupumuksesta ja kuormituksesta toipumisessa on nähtävissä tärkeinä tekijöinä ulkopuolinen tuki sekä tarve muutokselle. Diskursseissa korostui, että ne tekijät, jotka koetaan kuormittavina ovat monet sellaisia, joihin päiväkodin johtajat eivät itse pysty suoraan vaikuttamaan vaan ovat rakenteista ja hallinnosta johtuvia. Näiden eri diskurssien tunnistaminen olisi tärkeää, jotta tilannetta saisi parannettua. Diskursseissa on nähtävissä ratkaisuja siihen, miten tilannetta saisi helpotettua joko yksilön omilla toimilla tai hallinnollisilla ja rakenteellisilla toimilla. Oleellisena nousi myös se, miten molempien työn ja yksilön kehittymistä tarvitaan tilanteen ratkaisemisessa. Jotta voi toipua työuupumuksesta täytyy sekä työn että työntekijän muuttua. Tilanne ei parane, jos vain toisessa tapahtuu muutos.