Vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautuminen ja asumisen järjestelyt
Leinonen, Susanna (2025-02-11)
Vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautuminen ja asumisen järjestelyt
(11.02.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019661
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019661
Tiivistelmä
Vuoroasuminen on asumisjärjestely, jossa lapsi viettää vähintään 40 % ajasta kummankin vanhemman kanssa. Suomessa vuoroasuminen on viimevuosina yleistynyt merkittävästi, mutta aihetta on tutkittu toistaiseksi melko vähän. Oikeusministeriö on vuonna 2023 julkaissut uudistetun ohjeen vuoroasuvan lapsen kustannustenjaosta. Ohjeessa lapsen kulut jakautuvat entistä tasapuolisemmin vanhempien kesken.
Tutkin pro gradu-tutkielmassani sitä, miten vuoroasuvan lapsen kustannukset ovat konkreettisesti jakautuneet vanhempien välillä. Lisäksi tarkastelussa ovat vuoroasumisen käytännön järjestelyt, niiden onnistuneisuus sekä se, miten lapsen edun näkökulma on otettu vuoroasumisessa ja sen järjestelyissä huomioon. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja lisätä ymmärrystä vuoroasumisesta ja vuoroasuvan lapsen kustannusten jaosta Suomessa vanhempien näkökulmasta ja kokemusmaailmasta. Tutkielmassani olen selvittänyt vuoroasuvan lapsen elatusta koskevan juridisen kontekstin sekä lähestynyt vuoroasumista sekä yhteiskunnallisesta että sosiaalipoliittisesta viitekehyksestä. Lisäksi keskityn tutkielmassani kuvaamaan aiempaan tutkimusaineistoon viitaten vuorovanhemmuutta ja vuoroasumisen vaikutuksia lapseen. Näkökulmani koko tutkielman läpi on lapsen edun huomioiminen.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa aineisto koostui 57:stä vuoroasuvan lapsen vanhemman kirjoituksesta. Kirjoittajat ovat vastanneet kirjoituspyyntööni, jota on julkaistu useissa sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookin Uusperhe-ryhmässä ja Suomen Uusperheiden Liiton Instagram-tilillä. Kirjoituskutsussa pyysin kirjoittajia vapaamuotoisesti kirjoittamaan kokemuksistaan vuoroasuvan lapsen vanhempana kolmen kysymyksen alustamana. Kirjoituspyyntöön vastanneista lähes kaikki olivat naisia ja iältään 35-49 – vuotiaita.
Aineiston analyysiin olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkielmani pääluokiksi muodostuivat: vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautuminen, vuoroasumisen haasteet, lapsinäkökulman huomiointi vuoroasumisessa ja vuoroasumisen onnistumisen edellytykset.
Tutkielman keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että vuoroasuvan lapsen arkiset kustannukset (kuten ravitsemus ja hygienian hoito) kustannettiin pääsääntöisesti sen vanhemman luona, missä kustannus syntyi. Lapselle tehtäviin hankintoihin kirjoittajilla oli puolestaan hyvin erilaisia käytänteitä ja hankinnat muodostuivatkin tutkielmani aineiston perusteella haasteeksi monessa vuoroasuvan lapsen perheessä. Hankinnoista saattoi olla vanhemmilla hyvin vaihtelevat näkemykset ja toisaalta erilaiset mahdollisuudet sekä halu käyttää hankintoihin rahaa. Myös lapsella itsellään saattoi olla hankinnoista toisesta tai molemmista vanhemmista eriävä mielipide.
Tutkielmani osoittaa, että monessa vuoroasuvan lapsen perheessä oli lapseen liittyville tuille (kuten lapsilisälle) jokin sovittu järjestely, kuten esimerkiksi se, että tuki käytettiin vaatehankintoihin ja vakuutuksiin tai säästettiin lasta varten. Mikäli puolestaan vanhempien tai ainakin toisen heistä toimeentulo pohjautui pitkälti tulonsiirtoihin tai oli heikosti ennakoitavissa, osoittautui lapsen elatus ja siitä sopiminen melko usein haastavaksi. Ylipäätään mikäli oli ongelmia vuoroasuvan lapsen kustannusten jakamisessa, oli usein ongelmia muissakin vuoroasumiseen liittyvissä järjestelyissä.
Pääsääntöisesti kirjoittajat kuvasivat vuoroasumisen sujuvan kaikkien osapuolten kannalta hyvin. Tämän tutkielman valossa vuoroasumisen onnistuminen oli erityisesti yhteydessä vanhempien hyvään yhteistyöhön, molempien vanhempien henkilökohtaiseen elämänhallintaan, johon liittyi myös riittävän hyvä ja vakaa taloudellinen toimeentulo sekä kykyyn ja haluun olla aktiivinen ja vastuullinen vanhempi. Vuoroasumisen haasteet liittyivät hankalaksi koettuun yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa, sovittujen asioiden yksipuoliseen muuttamiseen ja toisen vanhemman henkilökohtaisiin haasteisiin, jotka heijastuivat vuorovanhemmuuteen. Lisäksi joissakin kirjoituksissa nousi esiin kokemus, että ilmaisen koulukyydin saaminen vain toisesta kodista tuntui epäreilulta.
Tutkielmani tulosten mukaan lapsen edun huomiointiin ja lapsen mielipiteen selvittämiseen oli kirjoittajilla hyvin erilaisia tapoja ja resursseja. Lapsen sopeutumisessa vuoroasumiseen oli voimakkaita yksilöllisiä eroavaisuuksia ja parhaiten mahdollisista lapsen sopeutumishaasteista näytettiin selviävän vanhempien välisellä yhteistyöllä. Ylipäätään vuoroasumisen onnistumiseen ja lapsen etuun liittyi se, että lapsen mielipidettä vuoroasumisesta kuultiin ja molemmat vanhemmat kykenivät tarvittaessa joustamaan ja muuttamaan vuoroasumisjärjestelyitä lapsen edun mukaisesti.
Tutkielmani tulokset tekevät näkyväksi sen, että vuoroasuvan lapsen asumisjärjestelyt ja elatuksen jakautuminen herättävät pohdintaa sekä perheissä että perheiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden keskuudessa. Vuoroasumiseen voi sisältyä monenlaisia haasteita, jotka saattavat johtaa pitkäaikaisiin, monimutkaisiin ongelmiin ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita ainakin toiselle vanhemmasta. Tarvitaan enemmän tietoa, yhtenäisempiä ohjeita, poliittista päätöksentekoa sekä palvelupolkuja vuoroasuvan lapsen perheelle erilaisissa elämäntilanteissa. Lapsen etu voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun saadaan lisää tietoa tutkimalla molempien vanhempien roolia vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautumisessa, siitä sopimisessa ja mahdollisista ratkaisuehdotuksista vuoroasumiseen liittyviin haasteisiin.
Tutkin pro gradu-tutkielmassani sitä, miten vuoroasuvan lapsen kustannukset ovat konkreettisesti jakautuneet vanhempien välillä. Lisäksi tarkastelussa ovat vuoroasumisen käytännön järjestelyt, niiden onnistuneisuus sekä se, miten lapsen edun näkökulma on otettu vuoroasumisessa ja sen järjestelyissä huomioon. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa uutta tietoa ja lisätä ymmärrystä vuoroasumisesta ja vuoroasuvan lapsen kustannusten jaosta Suomessa vanhempien näkökulmasta ja kokemusmaailmasta. Tutkielmassani olen selvittänyt vuoroasuvan lapsen elatusta koskevan juridisen kontekstin sekä lähestynyt vuoroasumista sekä yhteiskunnallisesta että sosiaalipoliittisesta viitekehyksestä. Lisäksi keskityn tutkielmassani kuvaamaan aiempaan tutkimusaineistoon viitaten vuorovanhemmuutta ja vuoroasumisen vaikutuksia lapseen. Näkökulmani koko tutkielman läpi on lapsen edun huomioiminen.
Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jossa aineisto koostui 57:stä vuoroasuvan lapsen vanhemman kirjoituksesta. Kirjoittajat ovat vastanneet kirjoituspyyntööni, jota on julkaistu useissa sosiaalisen median kanavissa, kuten Facebookin Uusperhe-ryhmässä ja Suomen Uusperheiden Liiton Instagram-tilillä. Kirjoituskutsussa pyysin kirjoittajia vapaamuotoisesti kirjoittamaan kokemuksistaan vuoroasuvan lapsen vanhempana kolmen kysymyksen alustamana. Kirjoituspyyntöön vastanneista lähes kaikki olivat naisia ja iältään 35-49 – vuotiaita.
Aineiston analyysiin olen käyttänyt sisällönanalyysiä. Tutkielmani pääluokiksi muodostuivat: vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautuminen, vuoroasumisen haasteet, lapsinäkökulman huomiointi vuoroasumisessa ja vuoroasumisen onnistumisen edellytykset.
Tutkielman keskeisenä tuloksena voidaan todeta, että vuoroasuvan lapsen arkiset kustannukset (kuten ravitsemus ja hygienian hoito) kustannettiin pääsääntöisesti sen vanhemman luona, missä kustannus syntyi. Lapselle tehtäviin hankintoihin kirjoittajilla oli puolestaan hyvin erilaisia käytänteitä ja hankinnat muodostuivatkin tutkielmani aineiston perusteella haasteeksi monessa vuoroasuvan lapsen perheessä. Hankinnoista saattoi olla vanhemmilla hyvin vaihtelevat näkemykset ja toisaalta erilaiset mahdollisuudet sekä halu käyttää hankintoihin rahaa. Myös lapsella itsellään saattoi olla hankinnoista toisesta tai molemmista vanhemmista eriävä mielipide.
Tutkielmani osoittaa, että monessa vuoroasuvan lapsen perheessä oli lapseen liittyville tuille (kuten lapsilisälle) jokin sovittu järjestely, kuten esimerkiksi se, että tuki käytettiin vaatehankintoihin ja vakuutuksiin tai säästettiin lasta varten. Mikäli puolestaan vanhempien tai ainakin toisen heistä toimeentulo pohjautui pitkälti tulonsiirtoihin tai oli heikosti ennakoitavissa, osoittautui lapsen elatus ja siitä sopiminen melko usein haastavaksi. Ylipäätään mikäli oli ongelmia vuoroasuvan lapsen kustannusten jakamisessa, oli usein ongelmia muissakin vuoroasumiseen liittyvissä järjestelyissä.
Pääsääntöisesti kirjoittajat kuvasivat vuoroasumisen sujuvan kaikkien osapuolten kannalta hyvin. Tämän tutkielman valossa vuoroasumisen onnistuminen oli erityisesti yhteydessä vanhempien hyvään yhteistyöhön, molempien vanhempien henkilökohtaiseen elämänhallintaan, johon liittyi myös riittävän hyvä ja vakaa taloudellinen toimeentulo sekä kykyyn ja haluun olla aktiivinen ja vastuullinen vanhempi. Vuoroasumisen haasteet liittyivät hankalaksi koettuun yhteistyöhön toisen vanhemman kanssa, sovittujen asioiden yksipuoliseen muuttamiseen ja toisen vanhemman henkilökohtaisiin haasteisiin, jotka heijastuivat vuorovanhemmuuteen. Lisäksi joissakin kirjoituksissa nousi esiin kokemus, että ilmaisen koulukyydin saaminen vain toisesta kodista tuntui epäreilulta.
Tutkielmani tulosten mukaan lapsen edun huomiointiin ja lapsen mielipiteen selvittämiseen oli kirjoittajilla hyvin erilaisia tapoja ja resursseja. Lapsen sopeutumisessa vuoroasumiseen oli voimakkaita yksilöllisiä eroavaisuuksia ja parhaiten mahdollisista lapsen sopeutumishaasteista näytettiin selviävän vanhempien välisellä yhteistyöllä. Ylipäätään vuoroasumisen onnistumiseen ja lapsen etuun liittyi se, että lapsen mielipidettä vuoroasumisesta kuultiin ja molemmat vanhemmat kykenivät tarvittaessa joustamaan ja muuttamaan vuoroasumisjärjestelyitä lapsen edun mukaisesti.
Tutkielmani tulokset tekevät näkyväksi sen, että vuoroasuvan lapsen asumisjärjestelyt ja elatuksen jakautuminen herättävät pohdintaa sekä perheissä että perheiden kanssa työskentelevien asiantuntijoiden keskuudessa. Vuoroasumiseen voi sisältyä monenlaisia haasteita, jotka saattavat johtaa pitkäaikaisiin, monimutkaisiin ongelmiin ja aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita ainakin toiselle vanhemmasta. Tarvitaan enemmän tietoa, yhtenäisempiä ohjeita, poliittista päätöksentekoa sekä palvelupolkuja vuoroasuvan lapsen perheelle erilaisissa elämäntilanteissa. Lapsen etu voidaan toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun saadaan lisää tietoa tutkimalla molempien vanhempien roolia vuoroasuvan lapsen kustannusten jakautumisessa, siitä sopimisessa ja mahdollisista ratkaisuehdotuksista vuoroasumiseen liittyviin haasteisiin.