Onkologisissa hoidoissa olevien lapsipotilaiden nestehoidon struktuurin ja seurannan uudistuksien vaikutus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
Mikkonen, Vilma (2025-03-11)
Onkologisissa hoidoissa olevien lapsipotilaiden nestehoidon struktuurin ja seurannan uudistuksien vaikutus Turun yliopistollisessa keskussairaalassa
(11.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019649
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032019649
Tiivistelmä
Vuonna 2022 syöpäilmaantuvuus alle 20-vuotiailla oli noin 20 tapausta 100 000 henkilöä kohden ja uusia syöpätapauksia todettiin 230. Osana syöpähoitoja lapset saavat lääkehoidon lisäksi vaihtelevia määriä nesteitä esimerkiksi ylläpitonesteistä, lääkityksistä ja ruoasta. Tämä kumuloituva nestemäärä ylittää usein poistuvan nesteen määrän, mikä johtaa nesteylimäärään. Sen on todettu olevan yhteydessä huomattavaan sairastavuuteen aiheuttaen esimerkiksi hengitysteiden heikentynyttä toimintaa, akuutin munuaisten vajaatoiminnan kehittymistä sekä pidempiä tehohoitojaksoja. Loppuvuodesta 2019 Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten ja nuorten veri- ja syöpäsairauksien osastolla otettiin käyttöön strukturoitu nestehoito-ohjeistus. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää uuden nestehoidon struktuurin ja seurannan vaikutusta syöpää sairastavien lapsien hoidon turvallisuuteen. Lisäksi tarkasteltiin vaikutusta hoitokomplikaatioiden määrään.
Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten veri- ja syöpätautien osastolla nestehoitoa saaneet yksi vuotta täyttäneet syöpäpotilaat ajalla 1.1.2017-31.12.2017 ja 1.1.2020-31.12.2020. Yksittäisen potilaan kohdalta mukaan otettiin kaikki erilliset hoitojaksot, joiden aikana potilas sai nestehoitoa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 84 potilasta ja 503 hoitojaksoa. Hoitojaksojen tulosyyt ja pituudet kirjattiin ylös. Laskennallisen nesteylimäärän arvioimiseksi kerättiin tiedot tulopainon mittaamisesta ja sen suuruudesta sekä hoitojaksojen aikaisesta korkeimmasta mitatusta painosta. Lisäksi kirjattiin ylös punnitusten kokonaismäärät. Elektrolyyttihäiriöiden osalta kerättiin tiedot suurimmasta ja pienimmästä hoitojakson aikaisesta natrium- ja kaliumarvosta sekä siitä, esiintyikö hypo- tai hyperkalemiaa tai hypo- tai hypernatremiaa. Myös mahdolliset teho- osastohoitojaksot sekä nesteenpoistolääkkeiden käyttö hoitojaksojen yhteydessä kirjattiin ylös.
Nestehoidon struktuurin käyttöönoton jälkeen tulopaino mitattiin ja laskennallinen nesteylimäärä saatiin määritettyä selvästi aiempaa useammin eli osaston käytännöt muuttuivat ohjeistuksen myötä. Hieman yllättäen kuitenkin havaittiin, että laskennallinen nesteylimääräprosentin mediaani ei muuttunut juurikaan nestehoidon struktuurin käyttöönoton jälkeen. Käytännön kokemus kuitenkin osoittaa, ettei näin voi olla, sillä struktuurin käyttöönoton jälkeen nesteylimäärää on hoidettu tehokkaammin kuin aiemmin. Tähän tulokseen vaikuttaa todennäköisesti se, ettei vuoden 2017 potilaiden hoitojaksoista ollut kaikkia tietoja saatavilla puuttuvien mittausten vuoksi. Vuoden 2017 hoitojaksojen korkein mitattu paino ei mahdollisesti ollut hoitojakson korkein paino, kun taas vuonna 2020 korkein paino todella oli hoitojakson korkein paino tai ainakin hyvin lähellä sitä, sillä punnituskertoja oli enemmän. Täten vuoden 2017 luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia vuoden 2020 lukujen kanssa.
Ennen nestehoidon struktuurin muutosta 5-10 %:n laskennallista nesteylimäärää oli 7 %:ssa hoitojaksoista, kun taas struktuurin muutoksen jälkeen 14 %:ssa hoitojaksoista. Yli 10 %:n laskennallista nesteylimäärää oli ennen struktuurin muutosta 3 %:ssa hoitojaksoista ja sen jälkeen 2 %:ssa hoitojaksoista. Tämä osoittaa, että struktuurin käyttöönoton myötä pystyttiin paremmin löytämään ne potilaat, joilla paino nousi ja toisaalta yli 10 %:n laskennallista nesteylimäärää esiintyi vähemmän, vaikka vuoden 2017 mittaukset olivat puutteelliset. Merkittäviä painonnousuja pystyttiin siis välttämään. Elektrolyyttihäiriöistä hyponatremiaa esiintyi vähemmän struktuurin käyttöönoton jälkeen, mikä heijastaa ylinesteytyksen vähenemistä.
Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Turun yliopistollisen keskussairaalan lasten veri- ja syöpätautien osastolla nestehoitoa saaneet yksi vuotta täyttäneet syöpäpotilaat ajalla 1.1.2017-31.12.2017 ja 1.1.2020-31.12.2020. Yksittäisen potilaan kohdalta mukaan otettiin kaikki erilliset hoitojaksot, joiden aikana potilas sai nestehoitoa. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 84 potilasta ja 503 hoitojaksoa. Hoitojaksojen tulosyyt ja pituudet kirjattiin ylös. Laskennallisen nesteylimäärän arvioimiseksi kerättiin tiedot tulopainon mittaamisesta ja sen suuruudesta sekä hoitojaksojen aikaisesta korkeimmasta mitatusta painosta. Lisäksi kirjattiin ylös punnitusten kokonaismäärät. Elektrolyyttihäiriöiden osalta kerättiin tiedot suurimmasta ja pienimmästä hoitojakson aikaisesta natrium- ja kaliumarvosta sekä siitä, esiintyikö hypo- tai hyperkalemiaa tai hypo- tai hypernatremiaa. Myös mahdolliset teho- osastohoitojaksot sekä nesteenpoistolääkkeiden käyttö hoitojaksojen yhteydessä kirjattiin ylös.
Nestehoidon struktuurin käyttöönoton jälkeen tulopaino mitattiin ja laskennallinen nesteylimäärä saatiin määritettyä selvästi aiempaa useammin eli osaston käytännöt muuttuivat ohjeistuksen myötä. Hieman yllättäen kuitenkin havaittiin, että laskennallinen nesteylimääräprosentin mediaani ei muuttunut juurikaan nestehoidon struktuurin käyttöönoton jälkeen. Käytännön kokemus kuitenkin osoittaa, ettei näin voi olla, sillä struktuurin käyttöönoton jälkeen nesteylimäärää on hoidettu tehokkaammin kuin aiemmin. Tähän tulokseen vaikuttaa todennäköisesti se, ettei vuoden 2017 potilaiden hoitojaksoista ollut kaikkia tietoja saatavilla puuttuvien mittausten vuoksi. Vuoden 2017 hoitojaksojen korkein mitattu paino ei mahdollisesti ollut hoitojakson korkein paino, kun taas vuonna 2020 korkein paino todella oli hoitojakson korkein paino tai ainakin hyvin lähellä sitä, sillä punnituskertoja oli enemmän. Täten vuoden 2017 luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia vuoden 2020 lukujen kanssa.
Ennen nestehoidon struktuurin muutosta 5-10 %:n laskennallista nesteylimäärää oli 7 %:ssa hoitojaksoista, kun taas struktuurin muutoksen jälkeen 14 %:ssa hoitojaksoista. Yli 10 %:n laskennallista nesteylimäärää oli ennen struktuurin muutosta 3 %:ssa hoitojaksoista ja sen jälkeen 2 %:ssa hoitojaksoista. Tämä osoittaa, että struktuurin käyttöönoton myötä pystyttiin paremmin löytämään ne potilaat, joilla paino nousi ja toisaalta yli 10 %:n laskennallista nesteylimäärää esiintyi vähemmän, vaikka vuoden 2017 mittaukset olivat puutteelliset. Merkittäviä painonnousuja pystyttiin siis välttämään. Elektrolyyttihäiriöistä hyponatremiaa esiintyi vähemmän struktuurin käyttöönoton jälkeen, mikä heijastaa ylinesteytyksen vähenemistä.