Traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon potilailla ja lastensuojelun yhteisasiakkailla
Harikkala, Valentin (2025-03-14)
Traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon potilailla ja lastensuojelun yhteisasiakkailla
(14.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420546
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420546
Tiivistelmä
Traumaperäinen stressihäiriö syntyy voimakkaan traumaattisen tapahtuman seurauksena. Oireita ovat esimerkiksi takaumat, välttämiskäyttäytyminen, negatiiviset tunnekokemukset ja ylivirittyneisyys. Kompleksinen trauma on vaikeampi yksilöidä, ja oireet ovat moninaisemmat. Tällaisille kokemuksille altistuneet nuoret ovat usein nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun yhteisasiakkaita.
Tutkimuksessa tarkasteltiin traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) esiintyvyyttä nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon potilailla ja PTSD:n yhteyttä lastensuojelun sijoituksiin. Taustamuuttujina tutkimuksessa olivat nuoren ikä, sukupuoli, psykiatristen samanaikaissairauksien määrä, vanhempien psykiatrinen sairastavuus, sekä nuoren syntyessä rekisteröity äidin siviilisääty ja sosioekonominen asema. Aineistona oli 7973 nuorta, joilla oli ainakin yksi hoitojakso nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa vuosina 2015–2019. Tiedot nuorten diagnooseista ja sijoituksista sekä vanhempien psykiatrisesta sairastavuudesta ja sosioekonomisesta asemasta poimittiin kolmen sairaanhoitopiirin ja kansallisista rekistereistä. Sijoitettuja ja ei-sijoitettuja verrattiin kategoristen taustamuuttujien osalta khiin neliö -testillä ja jatkuvia muuttujia Wilcoxonin testillä. PTSD-diagnoosin yhteyttä sijoitukseen tarkasteltiin logistisella regressiolla.
PTSD-diagnoosin esiintyvyys aineistossa oli 2,9 %. Esiintyvyys oli korkeampi sijoitetuilla (3,8 %) kuin ei-sijoitetuilla (2,6 %, p=0,005). Diagnoosi oli itsenäinen riskitekijä lastensuojelun sijoitukselle (OR 1,52; 95 % CI 1,04-2,22; p=0,032). PTSD-diagnoosi lisäsi sijoituksen todennäköisyyttä nuorisopsykiatrian potilailla. Myös vanhempien psykiatrinen sairastavuus sekä äidin sosioekonominen asema olivat merkitsevästi yhteydessä sijoitukseen. Traumaperäiset oireet on tärkeä huomioida nuorisopsykiatrisen potilaan hoidossa.
PTSD-diagnoosi asetetaan vain pienelle osalle niistä nuorista, jotka ovat kokeneet trauman ja oireilevat trauman seurauksena. Nuorispsykiatrian potilaiden traumaperäinen oireilu olisi tärkeää tunnistaa ja huomioida hoidossa ja siten pyrkiä osaltaan ennaltaehkäisemään sijaishuoltoon päätymistä.
Opinnäytetyönä toimii suomenkielinen alkuperäistutkimus, josta laadittu käsikirjoitus on tarjottu julkaistavaksi suomenkieliseen vertaisarvioituun julkaisusarjaan.
Tutkimuksessa tarkasteltiin traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) esiintyvyyttä nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon potilailla ja PTSD:n yhteyttä lastensuojelun sijoituksiin. Taustamuuttujina tutkimuksessa olivat nuoren ikä, sukupuoli, psykiatristen samanaikaissairauksien määrä, vanhempien psykiatrinen sairastavuus, sekä nuoren syntyessä rekisteröity äidin siviilisääty ja sosioekonominen asema. Aineistona oli 7973 nuorta, joilla oli ainakin yksi hoitojakso nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa vuosina 2015–2019. Tiedot nuorten diagnooseista ja sijoituksista sekä vanhempien psykiatrisesta sairastavuudesta ja sosioekonomisesta asemasta poimittiin kolmen sairaanhoitopiirin ja kansallisista rekistereistä. Sijoitettuja ja ei-sijoitettuja verrattiin kategoristen taustamuuttujien osalta khiin neliö -testillä ja jatkuvia muuttujia Wilcoxonin testillä. PTSD-diagnoosin yhteyttä sijoitukseen tarkasteltiin logistisella regressiolla.
PTSD-diagnoosin esiintyvyys aineistossa oli 2,9 %. Esiintyvyys oli korkeampi sijoitetuilla (3,8 %) kuin ei-sijoitetuilla (2,6 %, p=0,005). Diagnoosi oli itsenäinen riskitekijä lastensuojelun sijoitukselle (OR 1,52; 95 % CI 1,04-2,22; p=0,032). PTSD-diagnoosi lisäsi sijoituksen todennäköisyyttä nuorisopsykiatrian potilailla. Myös vanhempien psykiatrinen sairastavuus sekä äidin sosioekonominen asema olivat merkitsevästi yhteydessä sijoitukseen. Traumaperäiset oireet on tärkeä huomioida nuorisopsykiatrisen potilaan hoidossa.
PTSD-diagnoosi asetetaan vain pienelle osalle niistä nuorista, jotka ovat kokeneet trauman ja oireilevat trauman seurauksena. Nuorispsykiatrian potilaiden traumaperäinen oireilu olisi tärkeää tunnistaa ja huomioida hoidossa ja siten pyrkiä osaltaan ennaltaehkäisemään sijaishuoltoon päätymistä.
Opinnäytetyönä toimii suomenkielinen alkuperäistutkimus, josta laadittu käsikirjoitus on tarjottu julkaistavaksi suomenkieliseen vertaisarvioituun julkaisusarjaan.