Pilon-murtumien leikkauskomplikaatiot Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2018–2022
Kuismanen, Jaakko (2025-03-17)
Pilon-murtumien leikkauskomplikaatiot Turun yliopistollisessa keskussairaalassa vuosina 2018–2022
(17.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420608
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420608
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) aikavälillä 2018–2022 hoidettujen pilon-murtumien riskitekijöiden ja leikkausmenetelmien vaikutusta komplikaatioiden esiintyvyyteen. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin uusintaleikkausten määriä sekä syitä. Komplikaatioiden syitä tutkimuksessa olivat syvä infektio sekä murtuman asennon pettäminen. Uusintaleikkausten syitä olivat infektio, luutumattomuus sekä levykiinnityksen aiheuttama kipu ja/tai toiminnallinen haitta nilkan funktioon. Komplikaatioon liittyviä tutkimustuloksia vertailtiin kirjallisuuteen.
Tutkimukseen valittiin kaikki Tyksissä aikavälillä 2018–2022 operoidut potilaat, joilla todettiin pilon murtuma. Pilon-murtumiksi hyväksyttiin ne murtumat, joiden morfologia täytti Ruedi-Allgower- sekä AO/OTA-luokituksen B- ja C-luokan murtumien kriteerit. Potilaiden sairauskertomusmerkinnöistä kerättiin tarvittavat tiedot. Murtumien hoitomenetelminä olivat murtuman sisäinen kiinnitys (ORIF), kaksivaiheinen leikkaushoito sekä ulkoisen kiinnityslaitteen (eksterni fiksaattori) käyttö definitiivisenä hoitomenetelmänä.
Tutkimusaineisto sisälsi 44 potilasta. Potilaista 11 % (n=5) todettiin syvä infektio sekä yhdellä potilaalla lisäksi samanaikainen osteosynteesin katkeaminen. Tutkimuksessa infektioriskiin vaikutti tilastollisesti merkitsevästi avomurtuman osallisuus. Sukupuolella, diabeteksella, tupakoinnilla, ASO-taudilla tai alkoholin ongelmakäytöllä ei todettu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin. Myöskään leikkausmenetelmillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin.
Syvien infektioiden esiintyvyys vastasi kirjallisuudessa raportoituja lukuja. Tutkimuksen avomurtumista 44 % (n=4) kehitti syvä infektion. Esiintyvyys oli kirjallisuuteen verrattuna korkeampi. Tätä voi selittää avomurtumien vaikeusaste. Diabetes ja ajankohtainen tupakointi ovat kirjallisuudessa raportoituja riskitekijöitä. Tässä tutkimuksessa niiden ei todettu vaikuttavan tilastollisesti merkitsevästi syvien infektioiden esiintyvyyteen, vaikka syvät infektiot olivat yleisiä kyseisten potilasryhmien kohdalla. Murtumien eri hoitomenetelmillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin.
Tämän tutkimuksen perusteella pilon-murtumien ORIF:n keskeisin tavoite on pyrkiä palauttamaan nilkan alkuperäinen anatomia. Leikkaushoito tulee tehdä mahdollisimman vähäisillä ihoavauksilla, mutta parhaaseen leikkaustulokseen pääsemiseksi käytettyjen ihoavausten tai levykiinnitysten määriä ei tarvitse rajoittaa. Tutkimuksessa avomurtumilla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus infektioiden esiintyvyyteen. Siten pilon-murtumaan liittyvän avomurtuman hoidossa infektioriskiä tulee pyrkiä pienentämään eri hoitomenetelmillä.
Tutkimukseen valittiin kaikki Tyksissä aikavälillä 2018–2022 operoidut potilaat, joilla todettiin pilon murtuma. Pilon-murtumiksi hyväksyttiin ne murtumat, joiden morfologia täytti Ruedi-Allgower- sekä AO/OTA-luokituksen B- ja C-luokan murtumien kriteerit. Potilaiden sairauskertomusmerkinnöistä kerättiin tarvittavat tiedot. Murtumien hoitomenetelminä olivat murtuman sisäinen kiinnitys (ORIF), kaksivaiheinen leikkaushoito sekä ulkoisen kiinnityslaitteen (eksterni fiksaattori) käyttö definitiivisenä hoitomenetelmänä.
Tutkimusaineisto sisälsi 44 potilasta. Potilaista 11 % (n=5) todettiin syvä infektio sekä yhdellä potilaalla lisäksi samanaikainen osteosynteesin katkeaminen. Tutkimuksessa infektioriskiin vaikutti tilastollisesti merkitsevästi avomurtuman osallisuus. Sukupuolella, diabeteksella, tupakoinnilla, ASO-taudilla tai alkoholin ongelmakäytöllä ei todettu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin. Myöskään leikkausmenetelmillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin.
Syvien infektioiden esiintyvyys vastasi kirjallisuudessa raportoituja lukuja. Tutkimuksen avomurtumista 44 % (n=4) kehitti syvä infektion. Esiintyvyys oli kirjallisuuteen verrattuna korkeampi. Tätä voi selittää avomurtumien vaikeusaste. Diabetes ja ajankohtainen tupakointi ovat kirjallisuudessa raportoituja riskitekijöitä. Tässä tutkimuksessa niiden ei todettu vaikuttavan tilastollisesti merkitsevästi syvien infektioiden esiintyvyyteen, vaikka syvät infektiot olivat yleisiä kyseisten potilasryhmien kohdalla. Murtumien eri hoitomenetelmillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta infektioriskiin.
Tämän tutkimuksen perusteella pilon-murtumien ORIF:n keskeisin tavoite on pyrkiä palauttamaan nilkan alkuperäinen anatomia. Leikkaushoito tulee tehdä mahdollisimman vähäisillä ihoavauksilla, mutta parhaaseen leikkaustulokseen pääsemiseksi käytettyjen ihoavausten tai levykiinnitysten määriä ei tarvitse rajoittaa. Tutkimuksessa avomurtumilla todettiin olevan tilastollisesti merkitsevä vaikutus infektioiden esiintyvyyteen. Siten pilon-murtumaan liittyvän avomurtuman hoidossa infektioriskiä tulee pyrkiä pienentämään eri hoitomenetelmillä.