Saatavakannan siirto YLS-arvopaperistamisessa
Lassila, Niko (2025-03-20)
Saatavakannan siirto YLS-arvopaperistamisessa
(20.03.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420665
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025032420665
Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään EU:n arvopaperistamisasetuksessa säädettyjen YLS-arvopaperistamisen vaatimusten suhdetta kotimaiseen esineoikeuteen alullepanijan ja erillisyhtiön välisen saatavakannan siirron näkökulmasta. Tutkimusmetodina on käytännöllinen lainoppi, jonka avulla pyritään selvittämään edellä mainittujen sääntelykokonaisuuksien muodostaman oikeustilan sisältöä. Tarkastelun keskiössä on siirto-oikeustoimen tosiasiallinen oikeudellinen sisältö, asetustekstin mukaisen täytäntöönpanokelpoisuuden vaatimuksen suhde kotimaisiin sivullissuojamuotoihin sekä saatavakannan siirtoon mahdollisesti soveltuvat peräyttämissäännökset.
Siirto-oikeustoimen tosiasiallisen oikeudellisen sisällön osalta kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta paikantuu kaksi kilpailevaa jäsennystapaa: aidon kaupan ja vakuusluovutuksen joko-tai-tarkastelu sekä hienojakoisemman tarkasteluympäristön omaksuva lähestymistapa. Arvopaperistamisen seikkaperäisen tarkastelun myötä tutkielmassa päädytään siihen, että siirto-oikeustoimi voi hahmottua aidon kaupan ja vakuusluovutuksen lisäksi niiden välimaastoon siten, että sitä ei voida tyhjentävästi luokitella kummaksikaan. Niinpä siirto-oikeustoimen tosiasiallista oikeudellista sisältöä ehdotetaan hahmotettavaksi hienojakoisemman lähestymistavan kautta, jonka katsotaan sopivan hyvin yhteen myös arvopaperistamisasetuksen kanssa.
Arvopaperistamisasetuksessa säädetään, että YLS-arvopaperistamisessa toteutettavan saatavakannan siirron tulee olla täytäntöönpanokelpoinen mihin tahansa kolmanteen osapuoleen nähden. Kun säännöstä suhteutetaan kotimaisiin sivullissuojamuotoihin, niin tutkielmassa päädytään siihen, että erillisyhtiön vaihdantasuojan turvaaminen ja alkuperäisten velallisten maksusuojan poissulkeminen tulee asettaa ehdottomiksi edellytyksiksi asetuksen vaatimuksen täyttymiselle. Jälkikäteiseen arviointiin perustuvien saanto- ja väitesuojan ei sen sijaan katsota sopivan ennakollisen arvioinnin kohteena olevan YLS-kriteeristön edellytyksiksi. Arvopaperistamisasetuksessa on kuitenkin pyritty muiden kohtien sääntelyllä estämään sellaiset tilanteet, joissa näiden suojamuotojen edellytyksiä jouduttaisiin ylipäänsä arvioimaan.
Peräyttämissäännösten osalta arvopaperistamisasetuksessa säädetään, että YLS-arvopaperistamisessa toteutettavaan saatavakannan siirtoon ei saa soveltaa ankaria oikeustoimen peräyttämissäännöksiä myyjän maksukyvyttömyystilanteessa. Kotimaisista peräyttämissäännöksistä tarkastelun kohteeksi tulee saatavakannan siirtoon mahdollisesti soveltuvat TakSL 5 § ja TakSL 6.3 §. Tutkielmassa päädytään kuitenkin siihen, että kummassakaan ei ole kysymys ankarasta oikeustoimen peräyttämissäännöksestä, koska molemmat lainkohdat sisältävät sellaisia peräytymisen lisävaatimuksia, että ankaran oikeustoimen peräyttämissäännöksen määritelmä ei sovellu.
Siirto-oikeustoimen tosiasiallisen oikeudellisen sisällön osalta kotimaisesta oikeuskirjallisuudesta paikantuu kaksi kilpailevaa jäsennystapaa: aidon kaupan ja vakuusluovutuksen joko-tai-tarkastelu sekä hienojakoisemman tarkasteluympäristön omaksuva lähestymistapa. Arvopaperistamisen seikkaperäisen tarkastelun myötä tutkielmassa päädytään siihen, että siirto-oikeustoimi voi hahmottua aidon kaupan ja vakuusluovutuksen lisäksi niiden välimaastoon siten, että sitä ei voida tyhjentävästi luokitella kummaksikaan. Niinpä siirto-oikeustoimen tosiasiallista oikeudellista sisältöä ehdotetaan hahmotettavaksi hienojakoisemman lähestymistavan kautta, jonka katsotaan sopivan hyvin yhteen myös arvopaperistamisasetuksen kanssa.
Arvopaperistamisasetuksessa säädetään, että YLS-arvopaperistamisessa toteutettavan saatavakannan siirron tulee olla täytäntöönpanokelpoinen mihin tahansa kolmanteen osapuoleen nähden. Kun säännöstä suhteutetaan kotimaisiin sivullissuojamuotoihin, niin tutkielmassa päädytään siihen, että erillisyhtiön vaihdantasuojan turvaaminen ja alkuperäisten velallisten maksusuojan poissulkeminen tulee asettaa ehdottomiksi edellytyksiksi asetuksen vaatimuksen täyttymiselle. Jälkikäteiseen arviointiin perustuvien saanto- ja väitesuojan ei sen sijaan katsota sopivan ennakollisen arvioinnin kohteena olevan YLS-kriteeristön edellytyksiksi. Arvopaperistamisasetuksessa on kuitenkin pyritty muiden kohtien sääntelyllä estämään sellaiset tilanteet, joissa näiden suojamuotojen edellytyksiä jouduttaisiin ylipäänsä arvioimaan.
Peräyttämissäännösten osalta arvopaperistamisasetuksessa säädetään, että YLS-arvopaperistamisessa toteutettavaan saatavakannan siirtoon ei saa soveltaa ankaria oikeustoimen peräyttämissäännöksiä myyjän maksukyvyttömyystilanteessa. Kotimaisista peräyttämissäännöksistä tarkastelun kohteeksi tulee saatavakannan siirtoon mahdollisesti soveltuvat TakSL 5 § ja TakSL 6.3 §. Tutkielmassa päädytään kuitenkin siihen, että kummassakaan ei ole kysymys ankarasta oikeustoimen peräyttämissäännöksestä, koska molemmat lainkohdat sisältävät sellaisia peräytymisen lisävaatimuksia, että ankaran oikeustoimen peräyttämissäännöksen määritelmä ei sovellu.